keskiviikko

Vatsa murahtaa kaikessa hiljaisuudessa. Työkaverit luo omituisia katseita ja kuittaan kaiken jälleen keittiön pöydälle unohtuneilla eväillä. Naureskellaan yhdessä hataraa muistia. Harmi, että ne eväät taisi jäädä kauppaan eikä keittiöön. Kotona jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, siellä on vain miehen ruoat, ei mulle mitään. Syön banaanin ja lähden lenkille. Palaan, venyttelen, teen lihakset ja käyn suihkussa. Sorrun syömään vielä mehujään. Suututtaa. Liikaa vai liian vähän kaloreita? En osaa päättää. Häivähdys valkoista posliini istuinta käy mielessä, se työnnetään syrjään. 200 kcal on vähän, ei sitä tarvitse huuhtoa alas. Ei tänään.

Ensi viikolla lupaan hankkia uimahallikortin. Ilmaista liikuntaa. Meidän hallilla ei käy kuin ruttuisia tätejä. Ehkä kehtaan mennä sinne. Uinti on niin helppoa. Vedessä on niin painoton olo.

Täällä on vielä lisäkseni jotkut. Moi ihanat, oli ikävä. ♥

~leah

pitkästä aikaa maanantai

Etsin tänään kuvia ispiroivista tyyleistä. Sitten se vaan pongahti kaikkien kuvien joukosta. Mun yksi suosikkikuvista, jotka inspas aikoinaan laihtumaan. Ei kylläkään ole yllä oleva kuva, kyseistä kuvaa en halua jakaa. Kaikki ne fiilikset romahti niskaan, mitä kannattelin vielä pari vuotta sitten. Pari vuotta sitten oli mun vaikein vaihe. Olin keveimmilläni.

Olen antanut itseni pyöristyä. Vähitellen. En mä ole ollenkaan niin iso kuin joskus, mutta paljon isompi kuin pari vuotta sitten. Aloitin terveellisempien elämäntapojen noudattamisen ja mistä löysin taas tänäänkin itseni. Vatsa kippuralla kello puoli kahdeksan - syötynä pyöreät nolla kaloria. Eikun, kaksi kaloria, purkasta.

Tääkö on sitä terveellistä? Enkö mä osaa pudottaa painoa, kiinteytyä, ilman nälkiinnyttämistä. 

Jossain sisällä huutaa, että olen huono ja epäonnistunut. Siksikö, että osaan pudottaa painoani vain lakkaamalla syömästä ja liikkumalla hirveästi? Vai siksi, että joskus pääsin siitä eroon ja nyt näytän tältä?

Puhun varmaankin itsekseni, mutta mun on päästävä purkamaan fiiliksiä. Mulla on ollut tätä blogia ikävä, mutta en vain ole uskaltanut avata tätä. Pelkäsin tunnepurkausta. Mutta ne fiilikset romahti niskaan jo, mitään haittaakaan tästä ei ole.

Olen palannut.

~leah