Torstai/Perjantai

Mun elämä on tällä hetkellä niin sekasin, että en tiiä mitä mun pitäisi sille tehdä. Osastosotkut ja kaikki. Sisältä olen rikki enkä oikeastaan taida itsekään tuntea enää itseäni, eikä tunne kyllä ystävätkään. Mua pidetään kai vahvana ja iloisena ihmisenä, sellasena ilopillerinä. En tiedä kuitenkaan, kauanko jaksan pitää sellasta kulissia enää yllä. Enkä mä enää jaksakaan. En ennen mokannut, jäänyt kiinni ja joutunut puhumaan itseäni kuiville. Nyt se tapahtuu usein, monista syistä.

Välillä mietin, että miksen sitten pysty päästämään irti. En mä nauti masennuksesta, en itseni satuttamisesta, en tästä syömisongelmasta. Ja sitten taas jollain kierolla tavalla nautin, se olen minä. En osaa kuvitella enää itseäni ilman tätä. Tälläinen musta on tullut, ehkä joskus olen jotain muuta, mutta sen pitää tapahtua luonnollisesti.

Tää postaus on sekava, mun ajatukset on sekavia, kaikki on niin järkyttävän sekavaa. Anteeksi.

Tein tänään oksennusennätyksen, josta ei kyllä pitäisi olla millään tavalla ylpeä. Oksensin viidesti, läski kun en osaa olla syömättä. Idiootti kun en osaa olla oksentamatta. Tuleeko musta koskaan yhtään mitään?

~leah

Tiistai

ANTEEKSI. Mulla on ollut oikein superhiljaista blogissa. Ette nyt saa vielä tuoreita kuvia, kiitos turvotuksen. Päätin kuitenkin ruveta tarkastelemaan sitä, miten olenkaan päätynyt tähän. Tää postaus on pitkä ja puuduttava, enkä tiedä kiinnostaako ketään. Saatan myös poistaa, jos alkaa ahdistaa liika informaatio.

-------

Olin ala-asteella aina se pullukka kaikkien kaveri. Se, joka pärjäsi koulussa eikä kiusannut ketään. Pukeuduin kukkatrikoisiin ja hassuihin paitoihin, kun muut käyttivät farkkuja ja merkkihuppareita. Muut oli laihoja ja timmejä, minä olin luokan pisin ja sen päälle vielä pyöreä. Mulla oli TISSIT. Ja mua kiusattiin niistä, ja painosta ja kaikesta muustakin siitä eroavaisuudesta. Mulla ei ollut paljon kavereita, kotona isä joi kaikki rahansa kurkusta alas, äiti yritti jaksaa kaikkea ja sisko kerjäsi huomiota kaikin keinoin. Viidennen ja kuudennen luokan ajoilta mulla on ensimmäiset muistot masennuksesta, vaikka sillon luulin vaan olevani tavallista surullisempi lapsi. Vihasin mun kroppaa, mutta söin ahdistukseen.

Kun menin seiskalle, kiusaaminen jatkui ja paheni. Olin tyyliltäni poikamainen - ja todella pyöreä. Olin suurimmissa mitoissani ja vaatekoko oli 42. Viiltelin ja ensimmäiset itsemurha-ajatukset syntyi tuolloin. Isän juonti paheni ja paheni, sen käytös muuttui aggressiivisemmaksi ja uhkaavemmaksi.

Kasin aikana mun itsetunto katosi kokonaan. Ruotsin opettaja haukkui mut jokaisella tunnilla ja lopulta ilmoitti, että sille olisi oikein ok, jos mä kuolisin - koko luokan edessä. Tein valituksen rehtorille, mutta mua eikä ketään muuta uskottu. Aloin lopultakin uskoa, että kuolema olisi ihan ok ja hyvä juttu. Musta tuli itsetuhoisempi ja aloin käyttää lääkkeitä väärin, viiltelin enemmän, raavin ja hakkasin - itseäni siis. Silloinen paras ystävä sai musta tarpeekseen ja jäin yksin. Olin yksinäisempi kuin koskaan aikaisemmin.

Yhdeksännelle mennessä olin täysin loppu. Mun masennus paheni ja menetin ruokahaluni. Paino tipahti pari kiloa hujauksessa, ja se tuntui hyvältä. Tarkkailin pikkasen syömisiäni ja se putosi helposti lisää. Aloin rakastua nälän tunteeseen ja vaa'an pienempiin lukuihin. Samaan aikaan isä joi enemmän kuin koskaan ja hän kertoi päivittäin, kuinka ruma ja vastenmielinen hänen mielestään olin. Hän selitti minun olleen vain yksi iso virhe ja kuolemani olisi hyvä juttu. Isäni yritti itsemurhaa moneen kertaan. Aloin suunnitella itsemurhaani yksityiskohtaisemmin.
Ruokamäärien ja liikunnan suhde alkoi hämärtyä, siitä tuli päällimmäinen asia ajatuksissani. Paino putosi putoamistaan ja kyllä sen terveydenhoitaja huomasi. Kevään ajan ravasin punnituksissa ja kaukana ei ollut mitkään tarkemmat lääkärikäynnit. Ysi kuitenkin loppui - mä olin vapaa. Tai niin mä luulin.

Amiksen ekalla kaikki vain paheni. Mun masennus sai yliotteen, siitä tuli kaikki mitä mulla oli. Kamppailin viiltelemisen lopettamisen kanssa, olin päättänyt sen loppuvan. Paino ja ruoka oli mun mielessä koko ajan, oli ylä- ja alamäkiä. Se vuosi meni vähän sumussa.

Amiksen kakkonen oli syömisongelmien kulta-aikaa. Aloitin oksentelemisen, aluksi harvemmin ja lopulta siitä tuli lähes päivittäistä, joskus monta kertaakin päivässä. Käytin laksatiiveja ja muita valmisteita, paastoilin päiväkausia ja liikuin hulluna. Yritin myös ensimmäistä kertaa itsemurhaa. Kuten huomata saattaa, epäonnistuin. Vitutus siitä nosti intoa laihtua entisestään. Lopulta saavutin tähän mennessä pienimmän painoni - 48. Olin niin itetuhoinen, että ei se jäänyt muilta huomaamatta. Passitus laitokseen oli vain hiuskarvan varassa, mutta jotenkin onnistuin peittämään sen kaiken paremmin - en päätynyt minnekään. Keväällä sain parantumisvimman. Ajattelin, että läskinä voisin kelvata. Lihoin järkyttävät 7kg.
Heräsin toukokuussa ja päätin tehdä asialle jotain, haaveet keijukaisuudesta eivät voi olla vain haaveita, ne on tulevaisuus. Paino on lähtenyt tippumaan. Oksentelusta on tullut jälleen arkipäivää ja laihdutusvalmisteiden popsiminen, paastot, liikunnat ja muut on ihan tavallista. Itsetuhoinen käytös loistaa taas läsnäolollaan.

Siinä tiivistetysti. Ja jos niitä kuviakin loppuun pistäisi..

8. luokka, paino 63kg

9. luokka, paino 60kg

9. luokka, paino 58kg

Amis 1. paino 52kg

Amis 1. paino 51

Amis 1. paino 52

Amis 2. paino 49kg

Kesäloman alku, paino 54kg

Hah. Joskus sitten ihan tuoreet ja kunnolliset kuvat.

// ja pienen paljastumisen vaaran pelossa jätän jotkut tapahtumat tästä kertomatta, lähinnä liittyen siihen, mitä isä teki mulle.

~leah

Perjantai

Mun leipälakko loppui painostuksen alla eilen; 3 viikkoa ja 1 päivä. Aion jatkaa ja pistää paremmaksi. Mun vatsa meni ihan sekaisin siitä leivästä jo hetkessä ja onneksi ei tarvinnu nähdä edes vaivaa sen poistamiseksi eikä siitä ehtinyt imeytyä juurikaan.

Tänään pyöräilin ja tuli kulutettua n.600kcal, oon tosi tyytyväinen! Ostin myös rahapulasta huolimatta C.L.A. Booster Green Tea nappuloita, joita alan maanantaina napsimaan kofeiininappien kanssa. Toivottavasati näistä helpotus ja liikkeelle tönäisevä vaikutus, mun paino jumittaa. Noiden pitäisi riittää 2kk noin, joten hetken aikaa kerätä sukan varteen rahaa uutta satsia varten, jos tuloksia tulee!

Eilen söin n.170kcal ja tänään tulee hitusen enemmän, kun grillataan maissia. Muuten aion syödä lähinnä kai jotain hedelmää tai muuta kevyttä. Mulla on nyt kauhea onnistujafiilis ja aion olla sen mukainen!

Sovitin 32 kokoisia shortsejani, ne ei istu yhtä hyvin kun 48 kiloisena, mutta meni jalkaan silti tunkematta! Läskiaikahousut oli edelleen jättisuuret. Happy.

Huomenna murun luokse. <3 

~leah

Keskiviikko / Torstai

Voi muruset, teitä on nyt jo 44! Aion pitää lupaukseni ja lisään pian kuvia itsestäni. Mutta jotta saan uusiakin kuvia, pitää odottaa hetko. Mulla on 24/7 vartiointi meneillään = ei kuvia. Maanantaina saatan saada otettua, tai sitten en. Nähdään sitten.

Tää päivä meni penkin alle, söin liikaa - oksensin liikaa. Rakennan pilvilinnoja, mutta yllänkö koskaan kiipeämään niihin? Huomenna/tänään mennään uimaan ja koitan käydä lenkillä. Perjantaina pääsen n. 30km pyörälenkille. <3 Päätin myös pistää tsempikseni, että kun saavutan 43kg, saan ottaa tatuoinnin heti rahatilanteen salliessa. Mulla on suunnitelmat jo valmiina, nyt vaan paperille ja ahertamaan tulosten eteen.

Mulla ei ole mitään sanottavaa. Paitsi että mä rakastan mun poikaystävää niin paljon, että antaisin mitä vaan päästäkseni sen kainaloon juuri nyt.

~leah

Perjantai

Tää viikko on mennyt huonosti huonosti huonosti. Ei onnistunut 100h paasto, koska olin niin paljon parhaan ystävän kanssa ja mua suorastaan pakkosyötettiin. Tänään aamulla kuitenkin mun vatsa on littanampi kun moneen viikkoon, ihan hassua! Se on oikeesti aamulittana. Tänään en aio syödä mitään, ellei paras ystävä pakota, sillä olen menossa sille yöksi. Huomenna katsomaan sen päättäreitä, tutun ylppäreihin ja illalla juhlistetaan päättäreitä ja poikaystävän ylioppilaslakkia. Mulla on ikävä kutina, että huomenna tulee hirveesti kaloreita, mutta yritän välttää niitä kaikin keinoin. Ja onhan mulla ihana oksennusmahdollisuus. 

Hirveä tsemppi päällä nyt, ja tällä kertaa onnistun. En enää epäonnistu ja piste. Mahdun mun thinspo-kesämekkoon vielä kesällä ja ehdin käyttääkin sitä, se on rakkaus. <3

Ja oi, uusia lukijoita! Tervetuloa! :-)<3 Yhden päässä se, että lisään tänne joitakin omia kuvia, hui. Tästäkin potku peffaan, enhän toki halua esitellä ihraisaa kroppaa kenellekään!

Mulla on ihan hirvittävä ikävä poikaystävää. Mulla on niin huono omatunto viime kerrasta, kun oli täällä. Meinasin nappailla nappeja nassuun ahdistuksissa. Joko mä vaan kuvittelin tai se oli totta, mutta sillon sen silmissä näky pelko. Tyhmä tyhmä tyhmä minä.

Nyt kuitenkin hymyillen palauttamaan koulutöitä, sitten olen vapaa elokuuhun saakka ja palaan kouluun keijukaisena. <3

~leah