Mun elämä on tällä hetkellä niin sekasin, että en tiiä mitä mun pitäisi sille tehdä. Osastosotkut ja kaikki. Sisältä olen rikki enkä oikeastaan taida itsekään tuntea enää itseäni, eikä tunne kyllä ystävätkään. Mua pidetään kai vahvana ja iloisena ihmisenä, sellasena ilopillerinä. En tiedä kuitenkaan, kauanko jaksan pitää sellasta kulissia enää yllä. Enkä mä enää jaksakaan. En ennen mokannut, jäänyt kiinni ja joutunut puhumaan itseäni kuiville. Nyt se tapahtuu usein, monista syistä.
Välillä mietin, että miksen sitten pysty päästämään irti. En mä nauti masennuksesta, en itseni satuttamisesta, en tästä syömisongelmasta. Ja sitten taas jollain kierolla tavalla nautin, se olen minä. En osaa kuvitella enää itseäni ilman tätä. Tälläinen musta on tullut, ehkä joskus olen jotain muuta, mutta sen pitää tapahtua luonnollisesti.
Tää postaus on sekava, mun ajatukset on sekavia, kaikki on niin järkyttävän sekavaa. Anteeksi.
Tein tänään oksennusennätyksen, josta ei kyllä pitäisi olla millään tavalla ylpeä. Oksensin viidesti, läski kun en osaa olla syömättä. Idiootti kun en osaa olla oksentamatta. Tuleeko musta koskaan yhtään mitään?
~leah
Tulee, kunhan uskot ittees!
VastaaPoistaPakko sanoa, että jäin koukkuun sinun blogiisi! Lueskelin tämän läpi ja nyt mietin, kuinka sinun poikakaverisi suhtautuu sinun viiltelyysi.. Onko se nähnyt viiltely jälkesi?
VastaaPoistaGoofy <3
VastaaPoistaAnonyymi:
Kaikkia ei ole nähnyt, osan kyllä, mutta tietää kyllä viiltelystä. Olen luvannut monet kerrat lopettaa viiltelyn, mutta vielä musta ei ole ollut siihen. Poikaystävä on kyllä huolissaan ja on sanonut etten saisi. Saan häneltä kyllä tukea lopettamisen kanssa ja muutenkin. Ei tää asia kuitenkaan ole mikään iso ongelma meidän välillä.