Torstai

Musta olisi ihana tulla tänne ja sanoa, että mulla on kaikki hyvin. Mulla menee hyvin. Musta olisi ihana voida sanoa sitä vilpittömästi joka kerta, kun sitä multa kysytään. Mutta ei, mä en ole okei, mulla ei mene hyvin.

Oon ruvennu viime päivinä ja oikeastaan viikkoina miettimään tarkemmin mun elämää takaperin. Tätä on jatkunut seitsemän vuotta, seitsemän pitkää vuotta. Onhan mulla ollut parempia ja valoisampiakin jaksoja, mutta pohjalle ollaan tultu aina rymistellen takaisin. Täällä on mun paikka, mun koti. Masennus tuntuu jo ainoalta "sallitulta" olotilalta, muut tuntuu jotenkin vieraalta. En nauti siitä, mutta siltä se vain tuntuu.
On monin verroin helpompaa kiskoa aamulla peittoa korviin ja jättää tekemättä mitään. Katsoa vanhoja televisionauhoituksia keskittymättä niihin oikeastaan lainkaan. Ruoka maistuu puulta ja synniltä. Ihmisten hauskat vitsit ei naurata, ne tuntuu puhuvan jotain vierasta kieltä. Ei niiden kanssa voi kommunikoida.

Kaverit kaikkoaa ympäriltä, enkä osaa tehdä mitään. Katon vaan niiden perään, eikä se lopulta tunnu edes miltään. Näinhän sen kuuluikin mennä, eikö niin?

Jos tästä positiivista haluaa repäistä, mun paino laskee. Ja anteeksi, anteeksi tämmönen postaus.

~leah

SunnuntaiMaanantai

Kuinka monet kerrat oonkaan tännekin kirjautunut, kirjottanut merkinnän ja sitten pyyhkinyt kaiken ennen julkaisua. Musta tuntuu, että oon epäonnistunu. Epäonnistunu missä? Ainakin oksentamisen lopettamisessa. Hei vaan vanha ystävä. En ole laihtunut tavoitteideni mukaista vauhtia, epäonnistuminen. En usko sanaakaan poikaystävän useaan sanomista kehuista, epäonnistuminen. Sisko laihtuu ja mä en, epäonnistuminen.
Lista vois vaan jatkua ja jatkua, mutta mä en jaksa sitä jatkaa. Tiivistettynä; olen epäonnistunut.

Huomenna paluu kouluun. Se tarkoittaa onneksi helposti skipattavia aterioita. Aamulla ei ehdi, koulussa ei tarvii ja kotona voi sanoa syöneensä muualla tai vaan ennen kun muut on tullu kotiin. Ja läpi menee aina. Voisin paastoilla, mutta en ota 100h tavoitteeksi vielä tällä viikolla. Ens viikolla sitten, kroppa tottukoon paastoamiseen, kun lomalla se oli mahdotonta lukuunottamatta muutamaa yksittäistä päivää.

ps. tein uudenvuodenlupauksia!

• -10kg
• ei leipää paitsi viikonloppuisin (jos sillonkaan ei pakko niin ei)
• ei muroja, keksejä, karkkeja tms. (läkerolit poissa laskuista)
• enemmän liikuntaa
• AHKERAMPAA BLOGIN PÄIVITTÄMISTÄ ;-)

Toki lupailin yksittäisempääkin, mutta en mä jaksa tänne niitä listata. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta tarkat kalorimäärät, liikuntasuunnitelmat tms.

Toivottavasti teillä menee paremmin kun mulla! Ja tervetuloa kaikki uudetkin lukijat! <3

~leah