SunnuntaiMaanantai

Vannotin, että paastoan ja kaikki menee täydellisesti - ei mennyt. Mutta ei ollut musta kiinni, tavallaan. Maanantaina eli huomenna, tarkkaan ottaen tänään, alotan sitten leipälakon, jonka myötä lähtee yli puolet mun syömisistä. Tajusin kuinka paljon vedän leipää huonoina päivinä, nyt se loppuu ja turhat hiilarit saa pysytellä kaukana musta. Murot joutuu nyt myös jäämään kaappiin. Musta tulee laiha, hitto sentään!

Muutoin mun viikonloppu meni kyllä hyvin. Tunsin olevani rakastettu ja välitetty, mut oikeasti hyväksyttiin jonnekin eikä katottu kieroon. Näitä hetkiä lisää!♥

Lisäksi sain lenkkiseuraa huomiselle - mikäs sen parempi alku tälle suurelle tsempille ja kilojen karistamiselle, joku ainakin katsoo etten voi jättää millään verukkeella lenkkiä väliin. Teen siitä taas tavan, jota ilman en selviä.

ps. Nää viiltojäljet on ihan kamalannäköset, en tiiä millä ne enää peitän. Kiitos tästä paskasta ihosta, joka ei parane.

Keskiviikko

Huah. Taas mulla oli täydellinen paastopäivä. Kalorit pyöreässä nollassa, kun kurkusta mennyt alas pelkkää vettä. Lenkinkin tein ja kävelin pidempiä reittejä ja kipittelin portaita jnejne. Sitten tulin kotiin ja vatsa piti sellasta meteliä, että ei varmaan koskaan ennen ole. Olin ihan kaksinkerroin siitä vääntelystä ja oksetti. Söin sitten muroja. Sitten leipää ja lisää muroja. Asiointi pöntön kanssa, mutta nyt turvottaa ja tuntuu että silmät pullahtaa päästä. Ihana tunne? Ei.

Tänään oli sitten joku avautumispäivä. Menin avautumaan tästä kaikesta kaverille. Huhh, tajusin taas etten todellakaan millään fiksulla polulla ole. Mutta en silti halua tehä asialle mitään. Haluan olla keijukainen ja sillä siisti, laihuus tekee musta onnellisemman. Se tunne, kun laihtuu ja tietää onnistuneensa ja pystyy hallita. ♥

Olen suunnitellut kunnollista kunto-ohjelmaa huomiselle. Huomisesta tulee täydellinen! Nollakalorit ja paljon liikuntaa, ah. Lisäksi koulutöitä ja paljon tekstiviestejä.

Sisko huomasi mun viiltelyjäljet.. Ei näin.

~leah

Tiistai

Tajusin aamulla, että ei mun menkkapöhötys ole koskaan ollut näin hirveetä. Enkä mä voi olla lihonukaan noin paljon noin nopeesti, kun en ole mitään tuhansia kaloreita kiskonut ja olen liikkunut kiitettävästi. Ähh. Tosin turvottaa mulla toi viikonloppukin. Oon nyt pyhästi päättänyt pitää paaston niin, että syön vaan perjantaina minimaalisesti jos J laittaa syömään, mutta jotenkin uskoisin että ei. Eli tiedossa viiden päivän paasto (enempään en pysty, kiitos ravintolareissu <3).

Mua ahdistaa myös, että nyt mun päälle ei mahdu eilen ostettu mekko. En osaa päättää yritänkö odottaa turvotuksen laskua, vaihdanko sen kokoa isompaan vai säästänkö sen ns. thinspaavaksi vaatteekseni. Vaikka eipä siihen mahtuminen paljon vaadi, mutta jotain. Tässä mulla on vielä 12 päivää aikaa päättää..

Tänään on aamun peili-inhoa lukuun ottamatta ollut järkyttävän hyvä päivä! Ei syömisiltään (luin kokeeseen ja sorruin leipään ja omenaan, vaikka piti syödä vasta illalla - söin leivän myös illalla) vaan fiiliksiltä. Mua ei haitannut edes neljänä tunni hyppytunti tai pitkäksi venähtänyt koulupäivä. Oli ihana nähdä sen jälkeen kaveria, kiitos!♥

Nyt odotan ihan fiiliksissä perjantaita! Tiedossa mitä luultavimmin kiva viikonloppu, varsinaisen koulun päätös ja muuta mukavaa. 

~leah

Sunnuntai

Hoh. Tää viikonloppu on ollut yhtä painajaista ja yhtä unelmaa. Mun tunteet ja ajatukset on mennyt sellasta vuoristorataa, että varmaan moista ei ennen mun elämässä olekaan näkynyt. Syömisetkin on mennyt päin helvettiä ja menkkapöhötys pahimmillaan, että voiko muuta sanoa kun että viha mun kroppaa kohtaan on huipussaan. Paastoaminen suorastaan pelottaa, sillä pelkään pyörtyväni rattiin tms. joka tuskin nopeuttaisi tätä hitaasti etenevää autokoulua..
Lisäksi mulla oli viikonloppuna niin paha olla, että sorruin viiltämään sitten. Helvetti, monen vuoden tauon jälkeen. Onneksi en mitään järkyttävän syviä jälkiä saanut aikaan, mutta silti mua kaduttaa ja ärsyttää, että menin senkin sitten tekemään. Ei auttanut oloa kun tasan sen hetken, jälkeenpäin vaan pahempi fiilis. Voisin siis palata samalle linjalle, millä olen ollut pari vuotta - ei viiltelyä mulle.

Ja teen nyt tälläsen lupauksen, että jos/kun? tällä blogilla on 40 lukijaa, pistän tänne kuvia itsestäni. Ja tarkoitan nyt kroppaa enkä mitään naamaherutusta. Ehkäpä tästä motivaatiota, jos noita lukijoita tulee lisää.
Mutta kiitokset teille kaikki ihanat lukijani! :-)♥

Perjantai

Se tapahtui. Menetin sen, jonka vuoksi olen jaksanut viimeiset neljä vuotta edes hengittää. Mulla ei ole voimia edes nousta sängystä. Kaikki muistuttaa hänestä. Nypin kulmakarvoja > hän vihasi epäsiistejä kulmakarvoja. Avaan koneen > taustakuva on sama mikä hänellä joskus kauan sitten. Pakkaan koululaukun > ostin laukun ollessani hänen kanssa. jne. Ihan kaikki tuo mieleen hänet. Mä en oikeasti enää kestä. Oon luullut, että olen ollut hajalla ennenkin. Mutta en mä ole - olen sitä nyt.

J on yrittänyt helpottaa mun oloa. Me ollaan puhuttu ja puhuttu, hän sanonut kauniita asioita ja ollut mun tukena. Mutta kuinka kauan se riittää. Olen ihan rikki. Jokainen hengenveto on saavutus.

Hetkellisesti olin päässyt jo toiveista koskien kuolemaa. Lakkasin suunnittelemasta ja keräilemästä kaikkea mahdollista, mitä saattaisin tarvita sitä varten. Hymyilin ja tarkoitin sitä. Nyt se kaikki työ tuntuu turhalta, koska palaan tuttuun ja turvalliseen suunnitteluun. Ja tällä menolla en palaa maanantaina kouluun.

Anteeksi tämä hirveä angstipostaus, mutta musta ei ole enää mihinkään.

~leah