Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Keskiviikko


Huah. Taas mulla oli täydellinen paastopäivä. Kalorit pyöreässä nollassa, kun kurkusta mennyt alas pelkkää vettä. Lenkinkin tein ja kävelin pidempiä reittejä ja kipittelin portaita jnejne. Sitten tulin kotiin ja vatsa piti sellasta meteliä, että ei varmaan koskaan ennen ole. Olin ihan kaksinkerroin siitä vääntelystä ja oksetti. Söin sitten muroja. Sitten leipää ja lisää muroja. Asiointi pöntön kanssa, mutta nyt turvottaa ja tuntuu että silmät pullahtaa päästä. Ihana tunne? Ei.
Tänään oli sitten joku avautumispäivä. Menin avautumaan tästä kaikesta kaverille. Huhh, tajusin taas etten todellakaan millään fiksulla polulla ole. Mutta en silti halua tehä asialle mitään. Haluan olla keijukainen ja sillä siisti, laihuus tekee musta onnellisemman. Se tunne, kun laihtuu ja tietää onnistuneensa ja pystyy hallita. ♥

Olen suunnitellut kunnollista kunto-ohjelmaa huomiselle. Huomisesta tulee täydellinen! Nollakalorit ja paljon liikuntaa, ah. Lisäksi koulutöitä ja paljon tekstiviestejä.

Sisko huomasi mun viiltelyjäljet.. Ei näin.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti