Torstai

Mun olo on ihan kamala. Mulla on edelleen epätoivottu fiilis jokaisessa paikassa, kuin en kuuluisi minnekään. Töissä olen vain sijaistamassa jotakin - en kuulu sinne. Koti - sinne en ole tainnut kuulua koskaan, onko mulla edes sellasta? Poikaystävän luona mulla on hetkittäin kotoisa fiilis, mutta sielläkin ajoittain tuntuu kuin olisin joku kummajainen kaukaisuudesta, hemmetti, se on vaan 100km. Parhaan ystävän kanssa ollaan etäännytty enkä ole enää varma, mitä se haluaa ja mitä tästä kaikesta on tulossa.
Mä feilasin tän päivän. Vaikka aamulla mun masu oli aamulittana - pitkästä aikaa!

Huomenna syön korkeintaan ompun ja juon light limpparia. Kiskon jokaisen pillerin nautinnolla. Jos paras ystävä ei tätä sulata niin sitten ei sulata. Mun kuuluu saada elää mun elämä mun omalla tavalla, ei kenenkään muun. Joitain uhrauksia voin tehdä, mutta tässä asiassa kukaan ei mua tule enää määräilemään. Amen.

Mulla iski järkyttävä pyörrytysfiilis ja rukoilen että yö tekee tehtävänsä ja menee ohi. Mun työpäivä ei saa mennä pilalle. Ei laihdutuksessa eikä "oikeissa töissä".

"Mun piti valvoa koko yö, että voisin aamulla toivottaa sulle hyvää työpäivää. 

Mutta sitten nukahdin." Aw.

~leah

Maanantai

Musta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään, anteeksi. Olen päästänyt itseni lässähtämään, olen lihonut. Sisällä vaanii jatkuva ahdistus, viha ja pelko. Mua syötetään enkä keksi enää ainuttakaan tekosyytä olla syömättä. Nyt mä paastoan huomiseen saakka, sitten syön - ihan vähän vain - koska on pakko. Mä vihaan tätä. Todella odotan koulua, kun pääsen taas määräämään kaikesta ihan yksin.

Poikaystävä ohimennen vahingossa myönsi, että inhoaa läskejä ihmisiä. Musta ei voi tulla sellainen. Mun motivaatio nousi heti enkä ole syönyt murustakaan sen kommentin jälkeen, juonut vain kahvia. Käyn kohta lenkillä ja teen tuplana normaalin lihassarjani. Mun painon lasku alkaa nyt - ihan todenteolla.

Mulla on sellainen olo, että mun on pakko päästä puhumaan jollekin. Jollekin sellaselle, jota kiinnostaa mutta samalla ei kiinnosta yhtään. Jaksaisi kuunnella, mutta ei jäisi vaivaantumaan tai ajattelisi liikaa. Mutta ei sellaista ihmistä ole, johon vielä luottaisin. Äh?

Mun takia poikaystävällä meni välit parhaaseen ystäväänsä. Se oli mun vika. Se ihminen vihasi mua, ja nyt en saa edes tilaisuutta korjata asioita. Olenko mä ihan huono tyttöystävä?

~leah

Maanantai

Blogin ulkonäkö muuttui! Saa kertoa, mitä tykkäätte..  :-)

Mun syömiset on mennyt päin kerronko mitä, mutta jotenkin en osaa sanoa ahdistaako se vai joku muu. Mutta oon ihan superahdistunut koko ajan. Kamala stressi päällä, vaikka on loma eikä hirveästi edes tekemistä. Sain viime viikolla vihdoin töitä, josta olen kyllä iloisempi kuin iloinen! Helpotusta tähän raha-ahdistukseen, tai tarkemmin sanottuna rahattomuusahdistukseen.

Vietin myös ihan superihanan kolmepäiväisen poikaystävän luona. Ei mulla hirveästi kerrottavaa ole siitä, sen äiti kokkaili meille ruokaa + eilen pannareita, jotka oli laittoman hyviä, vaikka ahdistikin syödä - en vain kehdannut olla syömättä. Muutenkin muiden nähden olen yrittäny syödä mahdollisimman normaalin näköisesti - vaikka sitten kuittaillaan hitaudesta. Mutta parempi se, kuin siitä etten syö ollenkaan, eikö?

En vieläkään tiedä, pitäisikö mun hakeutua edes juttelemaan jollekin. 

~leah