Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.
tiistai 4. lokakuuta 2011
Tiistai
ANTEEKSI tämä ihan superpitkä postaustauko, kuukausi! Tulin lähinnä ilmoittamaan, että mä olen hengissä, enemmän tai vähemmän. Mulla ei ole tapahtunut sillä tavalla mitään merkittävää, paino on tippunut sellasen 1.5kg mut sekään ei tunnu kovin paljolta.. ;c Muutenkin paha fiilis on lisääntyny vaan koko ajan. Viikko sitten tuli raja vastaan, mä hain apua. Mua pelottaa ihan julmetusti. Mulle ei vielä olla vastattu mitään, mutta en jotenkin edes tiedä, haluankokaan mitään vastausta. Ehkä mun viesti on mennyt harakoille, ja saan sittenkin olla vielä hetken rauhassa?
JA KIITOS ihan hirveästi teille kaikille ihanille, jotka pistitte edelliseen merkintään kommenttia tai painoitte siitä laatikosta. Olette ihania, kiva että olette siinä! <3
~leah
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti