Maanantai

100. kirjoitus tänne, oho! Tosin, ei se vuoden aikana ole hirveän suuri luku edes, eh. Mun viime päivät on mennyt syömisten osalta täysin päin takamusta. Tää viikko ei alkanut hyvin, sillä olen kipeenä. Oon vähän koittanu syödä, sillä olis pakko pakko parantua ja äkkiä. Paastoilen sitten niin pitkän paaston kun kykenen heti, kun oon terve. Tää on lupaus!


Mua ahdistaa ihan kamalasti. Ihmiset puhuu mun puolesta, tekee suunnitelmia koskien mua, kysymättä multa lainkaan käykö se mulle tai mitä mieltä olen siitä. Mulla on kamala ikävä poikaystävää, nähtiin melkein kaksi viikkoa sitten viimeksi. Mua ahdistaa vieläkin silloin käyty keskustelu ja son möngerrellyt mun mielessä siitä saakka. Epätäydellinen tyttöystävä mikä epätäydellinen.

Sisko puhuu laihtuneensa kiloja, ja on tosi ylpeä siitä. Mun on skarpattava, heti kun tää kuume on tipotiessään eikä yskitä heti kun ottaa pari askelta jonnekin suuntaan ja sydän hyppii kurkusta ylös.

Älkää te sairastelko muruset! <3

~leah

Tiistai

Keskiviikko

Kävin tänään terveydenhoitajalla ja sain kuulla kirosanoja, kun astuin vaa'alle. Mun paino jumittaa, vaikka tekisin mitä. Tää on ihan epistä! Aamulla siskokin loikki niin, että näin sen laihtuneen. Sen masu on ihan littana. Kuulen aamuisin, kuinka se astuu vaa'alle. Musta on taas tulossa meistä isompi, eieieiEI! Nyt on ihan oikeesti saatava jotain vauhtia tähän. :-(
Näiden kahden ja miljoonan muun asian ansiosta oon ollut koko päivän syömättä mitään. Juonut vain vettä. Päivä oli kiireinen - juoksin paikasta toiseen. Kahtena edellisenä iltana olen käynyt lenkillä, en millään pikaisella talon ympäri tepastelulla. Tänään en pääse lenkille.

Olen ihan varma, että kaikilla on joku heikkous, kaikilla. Ja mulle se heikkous on kanelimaustekeksit. Niitä saa huonosti muulloin kuin joulun alla, mutta nyt niitä taas saa kaupasta! Äitikin hoksasi sen ja osti heti paketillisen ja toi ne riemuiten kotiin; "Leah, mä löysin näitä sun lempparikeksejä!" Siskolle vielä muisti ilmoittaa, että "Leahille täytyy jättää paljon, muutaman voi muutkin syödä". LÄSKI. Olen parina edellisenä päivänä muutaman keksin mutustanut - en ole pystynyt kokonaan vastustamaan. Mutta olen ylpeä, joskus olen vetänyt tuon paketillisen kahdessa päivässä... Tänään en syö ainuttakaan!

Epätoivo ryömii hitaasti, mutta varmasti koko ajan lähemmäs. Kohta olen sen varmassa ja tiukassa sylissä, enkä pääse pois. Apua.

~leah