Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Maanantai
100. kirjoitus tänne, oho! Tosin, ei se vuoden aikana ole hirveän suuri luku edes, eh. Mun viime päivät on mennyt syömisten osalta täysin päin takamusta. Tää viikko ei alkanut hyvin, sillä olen kipeenä. Oon vähän koittanu syödä, sillä olis pakko pakko parantua ja äkkiä. Paastoilen sitten niin pitkän paaston kun kykenen heti, kun oon terve. Tää on lupaus!
Mua ahdistaa ihan kamalasti. Ihmiset puhuu mun puolesta, tekee suunnitelmia koskien mua, kysymättä multa lainkaan käykö se mulle tai mitä mieltä olen siitä. Mulla on kamala ikävä poikaystävää, nähtiin melkein kaksi viikkoa sitten viimeksi. Mua ahdistaa vieläkin silloin käyty keskustelu ja son möngerrellyt mun mielessä siitä saakka. Epätäydellinen tyttöystävä mikä epätäydellinen.
Sisko puhuu laihtuneensa kiloja, ja on tosi ylpeä siitä. Mun on skarpattava, heti kun tää kuume on tipotiessään eikä yskitä heti kun ottaa pari askelta jonnekin suuntaan ja sydän hyppii kurkusta ylös.
Älkää te sairastelko muruset! <3
~leah
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti