Heräsin outoon tunteeseen. Kauan ei tarvinnut selvitellä tunnetta. Sitä kutsutaan vatsataudiksi. Kaikki hyvät suunnitelmat tästä päivästä pirstaleina. Rääkkitreeni salilla jää tekemättä, noottia tulee personal trainerilta, mutta ennenkaikkea itseltäni. Mun on oltava huomenna treenikunnossa. Mun on päästävä jo illalla juoksemaan. Aamupaino on saatava huomenna. Epätietoisuus ahdistaa.
Välillä välttelin vaakaa. Tiesin sen aiheuttavan vain pahaa mieltä. Vielä peiliäkin pahempaa.Mutta möröt pitää joskus kohdata, ettei ne holtittomasti nappaa varpaasta keskellä yötä. En sitten tiedä, oliko turvallisempaa sukeltaa suinpäin sängyn alle ansaan.
Mikä on tavoitepaino? Milloin sellainen sitten saavutetaan? Mulla oli viimeksikin niitä. Ensin oli 60, se ohitettiin leikiten. Sitten tuli 55, sekin ohitettiin leikiten, pieni jumi jossakin 57 tienoilla. Sitten tuli 50. Sen kanssa junnattiin ja junnattiinkin sitten ihan turhaan. Ne viimeiset parisataa grammaa ei meinanneet mennä millään. Mutta sitten sekin kirottu kymmen jätettiin taakse ja aloitettiin nelosella alkavat luvut. Enää ei ollut selvää tavoitepainoa. Välillä se oli 45, välillä 40, kun taas joksus 37. Neljääviittä hivottiin jo ennen kuin alettiin lähteä kuperkeikkaa.
Nyt mä olen tässä, enkä osaa määrittää sitä tiettyä lukuparia, johon olisin tyytyväinen. En osannut tehdä sitä viimeksikään, mutta silti mä onnistuin pudottamaan. Jos mä onnistuin silloin, miksi en onnistuisi myös nyt?
~leah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti