Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Sunnuntai


Hoh. Tää viikonloppu on ollut yhtä painajaista ja yhtä unelmaa. Mun tunteet ja ajatukset on mennyt sellasta vuoristorataa, että varmaan moista ei ennen mun elämässä olekaan näkynyt. Syömisetkin on mennyt päin helvettiä ja menkkapöhötys pahimmillaan, että voiko muuta sanoa kun että viha mun kroppaa kohtaan on huipussaan. Paastoaminen suorastaan pelottaa, sillä pelkään pyörtyväni rattiin tms. joka tuskin nopeuttaisi tätä hitaasti etenevää autokoulua..
Lisäksi mulla oli viikonloppuna niin paha olla, että sorruin viiltämään sitten. Helvetti, monen vuoden tauon jälkeen. Onneksi en mitään järkyttävän syviä jälkiä saanut aikaan, mutta silti mua kaduttaa ja ärsyttää, että menin senkin sitten tekemään. Ei auttanut oloa kun tasan sen hetken, jälkeenpäin vaan pahempi fiilis. Voisin siis palata samalle linjalle, millä olen ollut pari vuotta - ei viiltelyä mulle.

Ja teen nyt tälläsen lupauksen, että jos/kun? tällä blogilla on 40 lukijaa, pistän tänne kuvia itsestäni. Ja tarkoitan nyt kroppaa enkä mitään naamaherutusta. Ehkäpä tästä motivaatiota, jos noita lukijoita tulee lisää.
Mutta kiitokset teille kaikki ihanat lukijani! :-)♥

1 kommentti:

  1. Ei sais sortua viiltämään, siitä voi tulla sellnen hirvee kierre (mutta sitten ois hyvä syy tatuoida kädet/tms täyteen peittääkseen arvet). Mullakin näkyy tossa vielä noita 4-5 vuoden takasia arpia :--( vähän turhan syviä taisin sillon tehdä

    VastaaPoista