Perjantai

Anteeksi, olen laiminlyönyt koko blogin pitämällä hiljaiseloa. Pidän päiväkirjaa mielummin siellä toisaalla, tietää jotka tietää hoh hoh. Voisin kuitenkin ryhdistäytyä myös tämän blogin kanssa, koska tykkään bloggailla. Mulla on vaan järjetön paljastumisen pelko tän kanssa.

Oon saanut painoa tippumaan melkein kaksi kiloa, mutta mua ällöttää vaa'an lukemat silti. Paastosin 88h, joka päättyi eilen suihkun lattialle pyörtymiseen ja pieneen annokseen vesikastanjoita, joista oksensin (tahattomasti!) osan. Illalla vetäisin oikeat herkkukasat napaani ja vietin hyvän tovin yrittäen tukkia suihkun viemäriä. Sain kaiken kyllä ulos, mutta nyt turvottaa! Oon tullut pelottavankin hyväksi oksentamisessa, ei aina edes tarvitse sitä herätellä mitenkään. Hupsis.

Yritän taas 100h paastoa, aloitan viimeistään sunnuntaina illalla, aikasemmin en pysty, koska tänään pitää juhlistaa parhaan ystävän synttäreitä. Aion kyllä pitää superkivaa ja rankaisen itseäni alkoholin kaloreista sitten alkuviikosta!

Tsemppiä teille murut! <3

~leah

Lauantai

Mun kirjoittelu on tänne epätasaista. Mun viikko on mennyt huonosti. Uskaltauduin vaa'alle mun tauon jälkeen ja se nyt sitten oli viimeistään motivaatiota alottaa oikein kunnolla tää laihtuminen taas. Läskiläskiläski. Paastoilin sitten torstain ja perjantaikin oli tarkoitus, mutta pilalle meni, kun kaveri tuli tänne. Käytiin onneksi pienellä pyörälenkillä edes, mutta ei se voita torstain 20km:n lenkkiä. Äh. Kävin kanssa katsomassa uudestaan ARS11 näyttelyn ja aaah tykkään siitä. Meen varmaan vielä monta kertaa ennen marraskuuta..

Tänään meen sitten poikäystävälle, ja voi mennä vähän alkoholisiin tunnelmiin.. Muuta en syö!

Ja hei uusi lukija! Tervetuloa :-)♥

~leah

Tiistai

Olen varmaan sitten kilpailuhenkisempi kuin uskoinkaan, mutta parhaana tsemppinä mulle taitaa tällä hetkellä toimia se, että kaveri kertoi laihduttavansa. Olen meistä tällä hetkellä se pienempi, ja aion jatkossakin olla. Mulla on itsekäs olo, mutta en anna sen mennä mun ohi ja saavuttaa täydellisyyttä ennen mua. Vaikka en tiedä kaverin tavoitteista tai muista, tai kuinka tervein keinoin on liikkeellä.

Kyllä, tää päivä on mun tapojen mukaan kussut aika kiitettävästi. Aion kuitenkin vähän tasoittaa ja tehdä superpitkän lenkin & lihastreenin useampaan kertaan ja pidennettynä. Pitäkää peukkuja!

Uusi lukija, tervetuloa! :-)

~leah

Maanantai

Ei mulla muuta.

~leah

SunnuntaiMaanantai

Niin, tehtiin ainakin kohtalainen sovinto parhaan ystävän kanssa. En tiedä kauanko se kestää, vähän huteralta näyttää.. Haluan kuitenkin uskoa siihen, että se on mahdollista. Mun viikonloppu meni hyvin... jos ei ajattele syömisiä. Mutta jos niitä yhtään miettii, niin vituiksi meni. Kävin tänään kuitenkin ensin 5km lenkillä ja sitten 8km lenkillä, fiilis ihan hyvä ja vähän helpottaa syömisahdistusta. Lisäksi lihasjumpat ja näin. Huomenna alkaa hirmunen tsemppi sitten, oon suunnitellu kaikki kunto-ohjelmat valmiiksi, täydellistä. Pitäkää mulle nyt vaan peukkuja!

Ja hops, enää kuuden lukijan päässä se 40, jonka nälkeen lupasin pistää kuvaa itsestäni. Jos vaan haluatte sitä.. :-) Mutta tervetuloa te uudet lukijat!♥

Mulla ei ole nyt mitään jännempää kerrottavaa, mutta huomenna toivottavasti on positiivista kerrottavaa, mähän aion onnistua tässä ja musta tulee laiha!

~leah

TorstaiPerjantai

Varoitan vaan, tää on kunnon angstipostaus. Tää päivä oli kamalin päivä.

Mä luulin, että tää päivä meni perseelleen sillon, kun pistin ruokaa suuhuni. Mutta olin niin väärässä. Sillon mä olin vielä muilla tavoin onnellinen - mulla oli paras ystävä. Menin vielä hymy huulilla kotiin, istuin bussissa ja jopa mietin sitä, että kohta on kesä ja mitä kaikkia suunnitelmia meillä oli sitä varten. Sitten isku vasten kasvoja, meillä meni välit poikki. Musta tuntuu, että olen mokannu elämässäni jälleen sen tärkeimmän - karkotan ihmiset mun läheltä. Olen ollut vakavasti masentunut, itsetuhoinen ja yrittänyt itsemurhaakin hieman huonolla menestyksellä, mutta silti sanon ettei muhun koskaan ole sattunut näin paljon kun mitä muhun juuri nyt sattuu. Tuntuu, että olen umpikujassa enkä voi kääntyä edes takaisin, olen jumissa. Olin jo vetämässä noi napit naamaan ja availemassa ranteitani (ohhoh käsittelen hyvin tunteitani!!) kun tajusin, että en voi aina paeta kaikkea, tää mun on kohdattava kasvoista kasvoihin. Mun on vielä pakko yrittää. Ja ehkä olisi vielä minimaalinen mahdollisuus, että pääsisin edes puheväleihin tuon parhaan ystävän kanssa (vai pitääkö nyt sanoa ex? EI). Se tuntuu kuitenkin juuri nyt aika epätoivoiselta toiveelta.

Juttelin sitten J:n kanssa ja koitin purkaa pahaa oloani. Hän kyllä kuunteli ja kuuntelee edelleen niin hyvin kun vaan pystyy ja voin sanoa että hyvin on jaksanu siihen nähden miten paljon oon viime aikoina ruikuttanu jostain. Mulla on siitäkin hirveen huono omatunto ja tiiän, että mun on pakko lopettaa. Eihän nyt kukaan jaksa kattoa tämmöstä ruikuttavaa ämmää. Tää on niitä hetkiä, kun toivon etten eläis kaukosuhteessa ja nyt ei olisi edessä se viikonloppu kun kummankin kalenterit täynnä eikä mitään mahista matkustella. Mä tarvitsen nyt sen ison halin ja paljon rakkautta.

Ainut minimaalinen plussa tässä kaikessa on se, että mun ruokahalu on täysi nolla ja mulla on tapana purkaa pahaa oloa juoksemalla. Edessä saattaa siis olla vihdoinkin sitä rajua painon pudotusta, kiitos. Silti just nyt toivon mielummin parasta ystävääni takasin kun niitä muutamaa kiloa helvettiin mun kropasta. Luulin, että kroppa on mun elämässä aika isossa osassa, mutta näin isossa osassa se ei ole. Ole rakas kiltti, tule takaisin?

~leah

Tiistai

Mun elämä menee ihan päin persettä, siksi olen pitäny taukoa bloggailustakin. Mikään ei tunnu enää miltään ja kaiken eteen saa tehdä moninverroin työtä. Iltaisin olen niin väsynyt kaikesta, että voisin nukkua seuraavat viisi päivää eikä sekään riittäisi. Antakaa joku mulle voimia kestää taas kaikki?

Mä en laihdu, vaikka syön hyvin (vähän) enkä mitään pullamössöhiilareita ja liikun! Musta tuntuu, että tää kaikki paska fiilis lihottaa. Arghh. Siksi mä päätinkin, että ei sitten syödä mitään. Ei helvetti yhtään mitään, ellei joku väkisin sitä mun kurkusta alas tunge. Olen täysi-ikäinen ja päätän itsestäni, kiitos menkää muualle hössöttävät ihmiset, jotka luulette pitävänne musta huolta. Te tapatte mut syöttämällä mua.

Elämän pieniä valoisia hetkiä oli, kun köllötin poikakaverin kainalossa ja hän tökki ja silitti mun kylkiluita ja kuiskasi niistä jotakin ja hymyili, hän tykkäsi. Lupaan sulle, että pian niitä pistäviä luita on enemmän.

Anteeksi tauko, nyt pyhästi lupaan raportoida mun ikipaastostani ja muusta joka päivä, kun vaan koneelle millään pääsen. Olette ihania kaikki!♥

~leah