Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Tiistai


Olen varmaan sitten kilpailuhenkisempi kuin uskoinkaan, mutta parhaana tsemppinä mulle taitaa tällä hetkellä toimia se, että kaveri kertoi laihduttavansa. Olen meistä tällä hetkellä se pienempi, ja aion jatkossakin olla. Mulla on itsekäs olo, mutta en anna sen mennä mun ohi ja saavuttaa täydellisyyttä ennen mua. Vaikka en tiedä kaverin tavoitteista tai muista, tai kuinka tervein keinoin on liikkeellä.

Kyllä, tää päivä on mun tapojen mukaan kussut aika kiitettävästi. Aion kuitenkin vähän tasoittaa ja tehdä superpitkän lenkin & lihastreenin useampaan kertaan ja pidennettynä. Pitäkää peukkuja!

Uusi lukija, tervetuloa! :-)

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti