Mun elämä menee ihan päin persettä, siksi olen pitäny taukoa bloggailustakin. Mikään ei tunnu enää miltään ja kaiken eteen saa tehdä moninverroin työtä. Iltaisin olen niin väsynyt kaikesta, että voisin nukkua seuraavat viisi päivää eikä sekään riittäisi. Antakaa joku mulle voimia kestää taas kaikki?
Mä en laihdu, vaikka syön hyvin (vähän) enkä mitään pullamössöhiilareita ja liikun! Musta tuntuu, että tää kaikki paska fiilis lihottaa. Arghh. Siksi mä päätinkin, että ei sitten syödä mitään. Ei helvetti yhtään mitään, ellei joku väkisin sitä mun kurkusta alas tunge. Olen täysi-ikäinen ja päätän itsestäni, kiitos menkää muualle hössöttävät ihmiset, jotka luulette pitävänne musta huolta. Te tapatte mut syöttämällä mua.
Elämän pieniä valoisia hetkiä oli, kun köllötin poikakaverin kainalossa ja hän tökki ja silitti mun kylkiluita ja kuiskasi niistä jotakin ja hymyili, hän tykkäsi. Lupaan sulle, että pian niitä pistäviä luita on enemmän.
Anteeksi tauko, nyt pyhästi lupaan raportoida mun ikipaastostani ja muusta joka päivä, kun vaan koneelle millään pääsen. Olette ihania kaikki!♥
~leah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti