Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.
torstai 27. lokakuuta 2011
Torstai
Oon vetänyt koko viikon sillä, että päivän aikana mandariini tai pikkuinen banaani, illalla jotain pientä ja tadaa. Silti mua turvottaa ihan julmetusti ja tää on tosi inhottavaa! Huomenna vedän sitten kokonaan paaston ja viikonlopun meen taas minimeillä. Ens viikolla pysyn hedelmä puolenpäivän aikaan, ei muuta. Töissä mä en vaan jaksa, jos en syö yhtään mitään.
Palelen kun eskimo pohjoisnavalla ilman paksua takkiansa. Vaikka kunnon kerrospukeutuminen koko ajan ja villasukat visusti jaloissa. Alkaa kyllästyttää jo tää jatkuva tärinä, sisältäkin ihan tärisyttää. Lapset hytisee, kun ottaa mua kädestä kiinni ja kyselee, miksi mulla on koko ajan niin kylmät kädet ja olen valkoinen kun lakana. Jee!
Musta tuntuu, että mä en kuulu tänne. Oon koko ajan jotenkin poikkeava, en tee niin kuin oletetaan ja sanon jotain typerää. Töissä höösätään lasten kanssa, mun lähin työntekijä puhuu lastenteosta ja mä lähinnä mietin pystynkö saada niitä lainkaan, jos en pääse tästä laihuuden haaveesta eroon. Olen hukassa.
Hei kaksi uutta lukijaa! <3
~leah
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
sulla on aivan ihanaihanaihanaihana blogi ♥ kirjotat älyttömän kivasti ja tykkään tästä ulkoasustakin :)
VastaaPoistapakko jäädä seurailemaan ♥
Voi kiitoksia vendela! :-)♥ Tervetuloa!
VastaaPoista