Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Keskiviikko
Kävin tänään terveydenhoitajalla ja sain kuulla kirosanoja, kun astuin vaa'alle. Mun paino jumittaa, vaikka tekisin mitä. Tää on ihan epistä! Aamulla siskokin loikki niin, että näin sen laihtuneen. Sen masu on ihan littana. Kuulen aamuisin, kuinka se astuu vaa'alle. Musta on taas tulossa meistä isompi, eieieiEI! Nyt on ihan oikeesti saatava jotain vauhtia tähän. :-(
Näiden kahden ja miljoonan muun asian ansiosta oon ollut koko päivän syömättä mitään. Juonut vain vettä. Päivä oli kiireinen - juoksin paikasta toiseen. Kahtena edellisenä iltana olen käynyt lenkillä, en millään pikaisella talon ympäri tepastelulla. Tänään en pääse lenkille.
Olen ihan varma, että kaikilla on joku heikkous, kaikilla. Ja mulle se heikkous on kanelimaustekeksit. Niitä saa huonosti muulloin kuin joulun alla, mutta nyt niitä taas saa kaupasta! Äitikin hoksasi sen ja osti heti paketillisen ja toi ne riemuiten kotiin; "Leah, mä löysin näitä sun lempparikeksejä!" Siskolle vielä muisti ilmoittaa, että "Leahille täytyy jättää paljon, muutaman voi muutkin syödä". LÄSKI. Olen parina edellisenä päivänä muutaman keksin mutustanut - en ole pystynyt kokonaan vastustamaan. Mutta olen ylpeä, joskus olen vetänyt tuon paketillisen kahdessa päivässä... Tänään en syö ainuttakaan!
Epätoivo ryömii hitaasti, mutta varmasti koko ajan lähemmäs. Kohta olen sen varmassa ja tiukassa sylissä, enkä pääse pois. Apua.
~leah
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joo mullaki noita heikkoja kohtia on useampiaki. Mutta jos mä maistan jotain niistä, en pysty lopettamaan. Et nostan kyl hattua sulle, jos pystyt oikeesti syömään vaan muutaman..
VastaaPoistaMut tsemppiä sulle! Ja toivottavasti pystyt vastustamaan tästä eteenpäinki niitä kanelikeksejä:)
Mun heikko kohta on aina ollut jäätelö. Kesällä, talvella, pakkasella, helteellä, nälkäisenä, muuten vaan ja ihan turhaan, aina jäätelöä. Mut mä alotin kesän alussa jäätelölakon, en kyllä koskaan kuvitellu pystyväni kesällä olemaan ilman jäätelöä. Mut mä en oo syöny 5 kuukauteen edes mehujäätä :) kyllä säkin siis pystyt vastustamaan niitä keksejä! haleja ♥
VastaaPoistaJos ostan suklaata, se on menoa. Syön perheelle tarkoitetun levyn vaikka yksin jos saan ottaa palan ja toisen.
VastaaPoistaPaljon tsemppiä sulle, vältä kiusausta. Kyllä jotain keinoja keksit (: Se on vaan niin kamala fiilis sen jälkeen kun tajuaa ettei pystynytkään.
sugar: Se onkin ihan kauheen paljon vaikeampaa, jos sortuu maistamaan! :-( Mutta kyllä säkin pystyt pysyttelemään vähissä määrissä - tai kokonaan erossa. Tsemppiä sulle myös! <3
VastaaPoistavendela: Oi, onnittelut onnistuneesta jäätelölakosta! Voisin ottaa susta mallia ja aloittaa kanelikeksilakon, tai vaikka keksilakon kokonaan.. :-) Haleja sinnekin päin <3
lasinukke: Oouts, mutta kyllä sä vielä suklaahimon kuriin saat :-) Pidän sulle peukkuja. Ja oot kyllä oikeessa, se fiilis syömisen jälkeen on kamala, ja taas välttämisen jälkeen superkiva. Paljon paljon tsemppiä sullekin, haleja. <3