Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Keskiviikko


Ja se siitä mun aktiivisuudesta kirjottamisessa tänne... Huah. Mun on kuitenkin kaikesta huolimatta aika ottaa taas ohjat käsiin ja pyydystää itsekuri. Mun paino on järkyttävä ja siltä mun peilikuvakin näyttää. Uuden iän kanssa ajattelin nyt aloittaa uudet kuviot, musta tulee keijukainen.

Me puhuttiin seurustelusta, saan joka kerta kun nähdään järkyttävän hyvää thinspoa ja saan kauheeta tsemppiä koko ajan. Aa, mulla on taustalla kaikki, minkä voimin pystyn saavuttamaan tavoitteeni. Lisäksi mun työjäkso evättiin, mun ei tarvitse olla vahva ja esimerkillinen, voin olla hento ja paastota niin monta päivää kun elimistö pystyy. Enää ei ole kiinni itsekurista, sitä saa luvan löytyä.

Ei mulla muuta, oon muuten äärettömän onnellinen lukuun ottamatta mun painoa ja ulkonäköä. Mutta olen onnistunut tässä ennenkin, nyt vaan pääsen lopulliseen tavoitteeseen.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti