Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Maanantai


Tää on ollut taas järkyttävän helppo paastopäivä. Mua ei ole heikottanut lainkaan eikä ole oikein ollut nälkäkään, hetkeäkään en ole ollut lähelläkään sortumista. Purkasta kun vielä pääsisin eroon niin oisin happy. Kävin kahden tunnin vesijuoksut vetäisemässä ja sen lisäksi lihastreeni x2. Mulla on niin hyvä olo, vaikka vaaka näytti aamulla kirosanoja. Tiedän kuitenkin, että pystyn tähän ja aion näyttää sen myös. Nyhän mä en epäonnistu!

Mua kuitenkin ahdistaa. Mun sh on huomattu, tai siis se on jatkuvasti puheenaiheena. En ole puhunut siitä enkä myöntänytkään mitään, mutta siitä puhutaan silti. Yritän vain myhäillä ja kierrellä, kieltää jos pystyn. Mutta mä en halua valehdella, enkä puhua tottakaan. "Katso, että leah syö."

Huomenna on edessä paaston jatko, ilman kofeiinituotteita ja toivottavasti ilman purkkaa, max 2 palaa jos pakottava tarve tulee jotain pistää naamaan.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti