Tiistai

 Tämä typerä koulun kone ei liitä kuvaa, anteeksi. :-(  

Siirsin mun 100h paastoa, kiitos lukujärjestyksen ja keittiötuntien. Siellä on pakko maistaa, edes jotain salaattia tms. Joten ensi viikolla, jos lukkari sallii! :-) Ja sehän sallii.. Tänään turvottaa ihan kamalasti ja se ahdistaa. Istun ruokatunnilla koneella ja ravitsemuksen tunnit edessä. Eli masun kurnimista ja paheksuntaa luokkalaisilta. "Kyllä sun Leah olisi pitänyt syödä." Ai miksi?

Itsetuhoinen käytös ja ajatukset on taas vallalla, mulla on jotenkin heikompi olo kun ikinä. Mua pelottaa, pelotan itse itseäni.

Heitän semmoisen kysymyksen, että moniko tätä oikeasti lukee?
(eikä vaan ole näpänny tuonne joskus ennenmuinoin lukevansa TAI ei ole näpänny sinne mitään)
Jos pistäisitte jonkun kommentin tai näpäyttäisitte ruutua tekstin alla? Arvostaisin sitä. :-)

Perjantai

Oon ihan maassa. En ole pysynyt suunnitelmissani, mutta mun paino ei ole noussut sadallakaan grammalla. Se ei ole laskenutkaan, ei yhtään. Oon jumittani täysin samassa painossa nyt tosta edellisestä postauksesta lähtien, great! Ensi viikon olen suunnitellu paastoavani, vedän läpi sen 100h paaston, josta edellisellä kerralla jäi puuttumaan niiiin vähän, joku muutama hassu tunti! Alottelen sunnuntai-iltana.

Musta tuntuu, että tää masennus ottaa musta taas yliotetta. Se tiukentaa otettaan koko ajan. Oon viiltänykin nyt kahtena peräkkäisenä päivänä, vaikka olen luvannut pysytellä siitä erossa. Olen ihan hukassa, en oikeesti tiedä miten mun pitäisi toimia. Pyhästi lupasin meneväni juttelemaan jollekin nyt syksyllä, mutta ei mulla ole pienintäkään aikomusta mennä. En halua luovuttaa ja sanoa, että kyllä, mulla on ongelma enkä pärjää sen kanssa enää yksin. Nyt vaan toivon ettei kukaan huomaa näitä jälkiä missään tilanteessa. Shh!

Tän päivän piti olla täynnä naurua, hauskanpitoa. Mutta suunnitelmat muuttuu, menee piloille. Lintsaan taas koulusta, vaikka puolittainen syy mulla kyllä on - olisin mennyt vain istumaan liikkasalin reunalle kyvyttömänä osallistumaan, kiitos flunssan. Löydän itseni sen sijaan kotisohvalta kirjoittamasta tätä, hyvä minä!

~leah

Maanantai

Se tunne, kun 

poikaystävä vihjaa haluavansa ostaa sulle kukkia ja haaveilevansa muutosta lähellesi, 

jotta olisi aina siinä. <3

Huomenna palaan koulunpenkkiin; palaan ruotuun. Edessä onkin paastopäivä, joka tosin sillä varauksella, että jos migreeni jatkuu viidettä päivää, syön murusen kalaa koulusta tultua. Jos ei migreeniä niin ei murustakaan ruokaa.

Tein suunnitelmia, jotka kaikki lähtee toteutukseen huomenna:

• Ei YHTÄÄN herkkuja; karkit, keksit, sipsit, jätskit, pähkinät jnejnejne. ihan sama, mitä päivän aikana on mennyt alas, EI. Poikkeuksena sokerittomat pastillit ja pakkoraossa dietorellet, niitäkin vältellään.
• Ei leipää arkisin, viikonloppuisin yritetään vältellä.
• Viikolla kalorit max. 400/päivä, vähempi parempi. Viikonloppuna mahd. vähän. Jos menee yli, kaikki kulutetaan, liikuntaa lisätään normaaliin liikkumiseen yli menneen määrän verran.
• Liikuntaa joka päivä mahd. paljon, kävellen kaikkialle minne pääsee.

Näistä aloitan. Syyskuun alussa katson, miten olen pärjännyt ja muokkailen jos tarvitsee. Kiristän tai lisään.

Ei mulla muuta.

~leah

Keskiviikko

"Toin sulle lohdutukseksi paketillisen karnevaalikeksejä." - Kiitos äiti, mutta mistä lähtien olen tarvinnut jotain lohturuokaa. Mistä lähtien laihduttavalle ihmiselle täytyy tuputtaa kaikkea turhaa. Tällä kertaa en aio käyttää niitä vatsan kautta ja viettää iltaa pöntön seurassa. En koske niihin ollenkaan tai heitän suoraan roskikseen. Anteeksi äiti, mutta mä en niitä keksejä pyytänyt.

Huomenna en syö murustakaan. Olen koko aamun ja päivän yksin, illalla voin sanoa syöneeni jo. Eikä poikaystävä pakota syömään iltapalaa. Tökkii vain kurnivaa vatsaa ja katsoo katseella "Kyllä mä tiedän, mitä sä teet".

Alle viikko siihen, että alkaa arki, koulu. Odotan sitä, sitten alkaa taas kilot karista. Musta tulee vielä täydellinen, tai edes täydellisempi. Kun me muutetaan yhteiseen kämppään, en voi näyttää norsulta. Ei kukaa halua joka aamu sellaisen vierestä herätä.

Tällä postauksella ei ollut mitään pointtia. Meillä on kissoja.

~leah

Torstai

Torstai alkaa muodostua mulle tavaksi, silloin kirjoitan. Tuntuu vaan, että kerran viikossa olisi kovin harvoin. Ei mulla silti ole niin paljon kerrottavaa, että jaksaisin/viitsisin/ehtisin tulla päivittelemään. Mun olo on kuin valaalla, söin tänään enemmän mitä piti. Nyt pukkaa migreeniä vielä lisäksi, jippii.

Suunniteltiin maanantaille matkaa Viroon poikaystävän kanssa, mutta kamalasti on vielä mutkia ennen laivaan nousua. Olisi kuitenkin unelmapäivä. Parasta seuraa, paljon kävelemistä, tuskin lainkaan ruokaa, toivottavasti hyviä ostoksia. Haluan irti tästä arjesta, joten aion taistella tieni vaikka läpi kiven, jotta päästäisiin sinne reissuun!

Eilen mulla oli pitkästä aikaa hoikka olo, tai no pitäisi varmaan sanoa, että siedettävä. Ei turvottanut joka suunnasta ja massu oli littana - söin vain persikoita ennen kun illalla pikkuisen ruokaa. Silti tänään armoton turvotus??
Pyörrytysfiilis ei ota kadotakseen ja polvi pettää alta. En pääse siis juoksemaan pariin päivään ja voisin melkein itkua vääntää sen takia. Jos en pääse liikkumaan juuri lainkaan, niin en saa syödä murustakaan.

~leah