Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

torstai 4. elokuuta 2011

Torstai


Torstai alkaa muodostua mulle tavaksi, silloin kirjoitan. Tuntuu vaan, että kerran viikossa olisi kovin harvoin. Ei mulla silti ole niin paljon kerrottavaa, että jaksaisin/viitsisin/ehtisin tulla päivittelemään. Mun olo on kuin valaalla, söin tänään enemmän mitä piti. Nyt pukkaa migreeniä vielä lisäksi, jippii.

Suunniteltiin maanantaille matkaa Viroon poikaystävän kanssa, mutta kamalasti on vielä mutkia ennen laivaan nousua. Olisi kuitenkin unelmapäivä. Parasta seuraa, paljon kävelemistä, tuskin lainkaan ruokaa, toivottavasti hyviä ostoksia. Haluan irti tästä arjesta, joten aion taistella tieni vaikka läpi kiven, jotta päästäisiin sinne reissuun!

Eilen mulla oli pitkästä aikaa hoikka olo, tai no pitäisi varmaan sanoa, että siedettävä. Ei turvottanut joka suunnasta ja massu oli littana - söin vain persikoita ennen kun illalla pikkuisen ruokaa. Silti tänään armoton turvotus??
Pyörrytysfiilis ei ota kadotakseen ja polvi pettää alta. En pääse siis juoksemaan pariin päivään ja voisin melkein itkua vääntää sen takia. Jos en pääse liikkumaan juuri lainkaan, niin en saa syödä murustakaan.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti