"Toin sulle lohdutukseksi paketillisen karnevaalikeksejä." - Kiitos äiti, mutta mistä lähtien olen tarvinnut jotain lohturuokaa. Mistä lähtien laihduttavalle ihmiselle täytyy tuputtaa kaikkea turhaa. Tällä kertaa en aio käyttää niitä vatsan kautta ja viettää iltaa pöntön seurassa. En koske niihin ollenkaan tai heitän suoraan roskikseen. Anteeksi äiti, mutta mä en niitä keksejä pyytänyt.
Huomenna en syö murustakaan. Olen koko aamun ja päivän yksin, illalla voin sanoa syöneeni jo. Eikä poikaystävä pakota syömään iltapalaa. Tökkii vain kurnivaa vatsaa ja katsoo katseella "Kyllä mä tiedän, mitä sä teet".
Alle viikko siihen, että alkaa arki, koulu. Odotan sitä, sitten alkaa taas kilot karista. Musta tulee vielä täydellinen, tai edes täydellisempi. Kun me muutetaan yhteiseen kämppään, en voi näyttää norsulta. Ei kukaa halua joka aamu sellaisen vierestä herätä.
Tällä postauksella ei ollut mitään pointtia. Meillä on kissoja.
~leah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti