Perjantai

Oon ihan maassa. En ole pysynyt suunnitelmissani, mutta mun paino ei ole noussut sadallakaan grammalla. Se ei ole laskenutkaan, ei yhtään. Oon jumittani täysin samassa painossa nyt tosta edellisestä postauksesta lähtien, great! Ensi viikon olen suunnitellu paastoavani, vedän läpi sen 100h paaston, josta edellisellä kerralla jäi puuttumaan niiiin vähän, joku muutama hassu tunti! Alottelen sunnuntai-iltana.

Musta tuntuu, että tää masennus ottaa musta taas yliotetta. Se tiukentaa otettaan koko ajan. Oon viiltänykin nyt kahtena peräkkäisenä päivänä, vaikka olen luvannut pysytellä siitä erossa. Olen ihan hukassa, en oikeesti tiedä miten mun pitäisi toimia. Pyhästi lupasin meneväni juttelemaan jollekin nyt syksyllä, mutta ei mulla ole pienintäkään aikomusta mennä. En halua luovuttaa ja sanoa, että kyllä, mulla on ongelma enkä pärjää sen kanssa enää yksin. Nyt vaan toivon ettei kukaan huomaa näitä jälkiä missään tilanteessa. Shh!

Tän päivän piti olla täynnä naurua, hauskanpitoa. Mutta suunnitelmat muuttuu, menee piloille. Lintsaan taas koulusta, vaikka puolittainen syy mulla kyllä on - olisin mennyt vain istumaan liikkasalin reunalle kyvyttömänä osallistumaan, kiitos flunssan. Löydän itseni sen sijaan kotisohvalta kirjoittamasta tätä, hyvä minä!

~leah