Tän piti olla onnellinen päivä, sellanen että hyppelehdin vaaleanpunaisissa pilvissä. Mutta ei varmaankaan kahdesti tarvitse arvata, että oliko. Heräsin väsyneenä ja päänsärkyisenä. Eikä tarvitse mainita edes kuinka ällöttävä olo mulla oli, kun vilkasin peiliin myöhemmin aamulla. Joulu vai mikä se oli, joka on pilannu mun kropan. Tai sitten se on tää aika kuukaudesta taas, mutta mä en enää kohta usko siihen. Mun täydellisyys putoaa sormien lomasta ja katoaa. Vaikka en sitä vielä saavuttanutkaan.
Tarviin itelleni jonkun, joka kannustaa mua. Ei enää lyttääviä kommentteja, että oletpas ruipelo söisit. Ne on vaan valetta, niiden täytyy sanoa niin. Tarviin sen, joka huomauttaa että tuossa on kyllä ylimääräistä ja jätä hei toi syömättä. Joku sellanen, joka lähtee mun kanssa treenaamaan sillon, kun mun motivaatio ei riitä.
Muokkasin uuden vuoden lupauksiani:
- pudotan 10 kiloa
- kuntopiiri 3x/päivä
- max 600kcal/päivä, mieluiten alle 400
- hankin töitä
~leah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti