Tiesin sen heti herätessäni, että tästä päivästä tulee helvetillisen vaikea. Nukuin vain pari tuntia, stressasin jo valmiiksi.
Aluksi kaikki sujui hyvin, pilkoin hedelmiäni ja vihanneksiani tyytyväisenä siihen, että selviän niillä. Olin niin hyvällä tuulella juuri silloin, että lähdin käymään isällä. Mun kaikki fiilis romahti, kun mä astuin siitä ovesta sisään. Sen kämppä oli täynnä pelkkää roskaa, tupakan tumppeja ja viinapulloja. Sen kaikki lupaukset raittiudesta ja tupakasta luopumisesta rikkoontui sillä sekuntilla. En saanut happea. En tiedä johtuiko se ahdistuksesta vai siitä jumalattomasta tupakan kärystä, joka valtas koko sen asunnon.
Kun palasin kotiin, avasin isän antaman joululahjan. Yöpaita - kokoa L. Mun viimeisetkin toiveet hyväksyttävästä kropasta oli tiessään. Se ostaa mulle väljää mallia olevan paidan koossa L? Anteeksi, mutta mun koko on XS tai noin löysissä paidoissa XXS.
Tietenkin sen jälkeen istuttiin pöytään, ja mun inho kroppaa kohtaan oli huipussaan. Hetkellisesti muhun iski fiilis, että ihan sama mitä mä syön, mä olen läski silti. Mun täytyy silti aloittaa paasto ja se julmettu kidutus heti sunnuntaina.
Tää joulu oli helvetillinen. Istun nyt L kokoisessa yöpaidassa ja jalasta tippuvissa villasukissani ja vaivun epätoivoon. Ei musta tule koskaan kaunista, mutta mun täytyy silti yrittää.
Anna mulle lisää toivoa, jooko?
~leah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti