Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

perjantai 31. joulukuuta 2010

Perjantai


Haluan ulos, pois tästä kaikesta. Kaikki, mikä on merkinny mulle jotakin on katoamassa. Tai kadonnut jo. En saa otetta tästä kropastakaan enää, se on alkanut elää ihan omaa elämäänsä. Se ei kutistu, vaikka kuinka järjen mukaan sen kuuluisi.
Mulla on paha fiilis tästä päivästä, aavistan jotain kamalaa. Jotain tässä on menossa pieleen. Ja varmasti meneekin, kun mun asenne on jo tämä. Ajattelin paastota tän päivän, ihan vaan hyväksi pohjaksi ensi vuodelle. Mutta tästä taitaakin tulla vuoden viimeinen fail.

Ota mut syliin ja anna mun vajota kauas tästä maailmasta.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti