Tätä ahdistusta ei voi enää edes sanoin kuvailla. Mun kaikki kontrolli on tiessään. Mua ahdistaa. Välttelen peilejä ja kaikkia heijastavia pintoja. Mun on vaikea laittaa edes hiuksia, kun en siedä katsoa vartaloani peilistä (ja mullahan on tietenkin kokovartalopeili!).
Oon alottanu sen taas. Raavin itseäni. Se tuo hetken lohtua, kun kirvelee, polttelee ja sattuu. Mä en silti uskalla viiltää enää, en keksi enää tekosyitä sille, jos joku huomaa.
Löysin tänään myös rakkauteni mandariineihin uudelleen. Ja päätinkin, että tästä lähtien mä elän niillä. Muuta mä en tarvitse. Vettä, jos tulee nälkä.
Sä olet taas liian kiltti mulle, liian läheinen. Puhut, kun mä todella merkitsisin sulle jotakin. Ole kiltti, ja sano se suoraan?
~leah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti