Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Maanantai


Hmm, mun itseinho taitaa olla nyt huipussaan. Mutta nyt on joulunpyhät ohi ja kenelläkään ei ole enää kohta aikaa katsoa mun syömisiä, kun menen ja tulen omien aikataulujeni mukaan.
Ja tein jo suurimman uuden vuoden lupauksen; laihdun sen vitun 8kg.
Sekä se, että mä haen niitä kunnollisia säännöllisiää töitä. Se on pakko.

Ensi vuodesta on näillä näkymin tulossa hyvä, mutta mun aavistelut eri asioista on pettänyt ennenkin. Silti mä todella toivon, että tää pitää paikkansa.

Mulla on ihan järkyttävä ikävä sua.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti