Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keijunukkui pois.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Perjantai
Viha kasvaa. Mun kontrolli on tiessään. Lihon ja lihon. Vaaka huusi kirosanoja ja tää aamu alkoi ihan kamalasti. Otin omaa lomaa, vihaan itseäni niin paljon. Vielä jonain päivänä musta tulee hento, kuin enkeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti