Millon musta tuli näin heikko? Mun paino ei laske millään. Laskeudun kuitenkin omaan kevyeen taivaaseeni nyt loman ajaksi. Mulla on aikaa, voin jumpata yöt jos vain haluan ja nukkua aamut. Päivällä voin jumpata lisää ja illalla voin nähdä kavereitani, ja kaikki luulee, että mulla on asiat okei. Ja niinhän mulla onkin, onhan? Täytyy mulla olla, kun ei edes jää aikaa ruoalle.
Välillä mä mietin, haluanko tätä todella. Mun elämää hallitsee vaaka, mittanauha ja kaloritaulukot. Mutta sillon kun pääsen tavoitteeseeni, mulla on niin hyvä olo, että kai tämä on sen arvoista. Vaihdoin pullantuoksuisen elämäni tähän, eikä mua edes kaduta. Musta on tulossa laiha, hitto sentään, laiha.
Musta tuntuu jo nyt hyvältä, kun tunnen selkärankani jokaisen nikaman. Kun solisluut tekee kummun ja mun liian suuret rintani ei enää tursu ja hylly joka suuntaan. Tätäkö se on, kun on matkalla onneen?
Sain tietää, että välität musta. Edes pikkuisen. Tule ja ota mut, olen sun.
~leah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti