Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

torstai 3. helmikuuta 2011

Keskiviikko [torstai]


Jos eiliseen vertaa, tää päivä on ollut oikein loistava. Sain sovittua riidan/riidat eikä mulla ainakaan jäänyt kaivertamaan mikään, en kanna kaunoja. Alan jo tottua myös tähän stressiin, se saa mut oikeastaan paiskimaan töitä. Ja mitä enemmän mulla on tekemistä, sitä vähemmän mulla on edes aikaa syödä. Yap, käy mulle!
Suunniteltiin kaverin kanssa mun synttäreitä ja tulevaa kevättä/kesää. En malta odottaa, jos asiat todella menee noin. Lisäksi mulle sanottiin ehkä kauneimpia asioita koskien mun ulkonäköä pitkään aikaan; "tunnut niin pieneltä ja särkyvältä, kun halaan sua". Olisinkin niin pieni, mutta vielä musta tulee!

Mua kaduttaa eilinen, voisin lyödä päätä seinään kun niin kaduttaa. Mun jalat ja kädet on kamalat. Stressaavat liikkatunnit huomenna. Toivottavasti ei ole kovin hikistä liikuntaa, sillä pakko liikata pitkähihaisessa ja lahkeisissa, pakkopakkopakko.

Mua jotenkin pelottaa, että joku tuttu löytää tän blogin.. Olen niin alasti.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti