Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keijunukkui pois.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Perjantai
Se oli vaan taas hötöistä harhakuvitelmaa, että mulla tulis asiat olemaan okei. Tahdon päästää irti, kasvattaa siivet selkään ja lentää pois. Ja nyt vaikutan joltain huomiohuoralta, jipii. Mutta ei jaksa edes kiinnostaa.
Et sinä oo huomiohuora. Tsemppiä ja hyvää viikonloppua. =)
VastaaPoista