Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

torstai 17. helmikuuta 2011

Torstai


Mulla on ollu hirvee masisfiilis aamusta lähtien. Tältä päivältä tipahti sisältö kun olen kipeänä, nukuin päivällä yli kolme tuntia päikkäreitä. Ja ensimmäistä kertaa ikuisuuteen söin pahaan olooni. Yleensä paastoaminen on niin ihanan helppoa, jos fiilis on maassa. Mun on pakko pakko paastota huomenna ja pidentää sitä lomalle niin paljon kun mahollista. Ainut, että sunnuntaina on pakko syödä illalla jotain tai vähintään maanantaina aamulla vetäistä hieman kaloreita nassuun, koska on ajotunti.

Miksi toisen keittämä kahvi on aina niin järkyttävän hyvää, mutta itse keitettynä se on aika mitäänsanomatonta? En kestä, miksei tuo voi tulla taas keittämään mulle täydellistä kahviaan. Mulla on muutenkin ikävä enkä voi edes jutella nyt.

Vähitellen musta alkaa tuntua, että sulkeudun jälleen täydellisesti omaan maailmaani. Suljen muut ihmiset sen ulkopuolelle. Olenko pian taas vailla ystäviä?

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti