Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Lauantai


Sain vaa'an takaisin; aamupaino 49,9. Ällötän ite itteäni. Päätin paastota ja hitto sentään myös onnistua siinä. Ylläripylläri suunnitelmat meni pieleen kun toi taas vaatimalla vaati, että syön sen kanssa. Enkä poistu vessaan melkein tuntiin ruokailun jälkeen. Tarvitseeko edes kertoa paljonko mua ahdisti, ja ahdistaa edelleen. Seuraavaksi se tuputti mulle muroja eikä mulla taaskaan ollut vaihtoehtoja. Helvetin lihottava sika.
Huomenna tiedän että edessä on jippii lihottava sukulointireissu. Aion paastota aamun ja illallakaan en syö mitään, en mitään. Saa nähdä miten mun syömiset työpaikalla sitten onnistuu, tai lähinnä pystynkö olla syömättä.

Löysin eilen ihania kehyksiä mun julisteille ja kuville, oi mikä rakkaus! Saan rempattua tästä huoneesta ihanan, kun vaan saan kaiken nyt hoidettua kuten olen suunnitellu.

Lumet sulaa, pääsee taas kunnolla lenkille! ♥

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti