Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Maanantai
Ystävänpäivä. Paljon välittämistä ja haleja.
Olen oikea matikkapää ja tajusin kuinka kalliiksi tämä matkailu lopulta tulee, olen tässä yli tunnin selaillut vapaita työpaikkoja ja pariin voisin tällä viikolla lähettääkin hakemusta sisään. Toivottavasti nappaisi, rahalle ois kyllä enemmän käyttöä kuin koskaan!
Tajusin että olen oikea tonnikeiju tuohon verrattuna, näille makkaroille ja kiloille on tehtävä jotain, ja äkkiä. Mun motivaatio laihtumiseen ei varmaan koskaan ole ollut näin suuri. Ja nyt mulla on tsemppari. Mauh.
Elän jossakin omissa hauraissa pilvilinnoissani, pelkään pudotusta. Ja siksi en osaa nauttia täysillä, onko tässä mitään järkeä? Parin viikon päästä nähdään, se on liian pitkä aika. Mä putoan.
"Onko sun ihan pakko mennä? Jää tähän."
~leah
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti