Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Perjantai [lauantai]


Mokasin sen, mun täydellisesti alkaneen paaston. Tarvitseeko mun edes mitään muuta sanoa, olen pettynyt itseeni. Olen turvoksissa ja ummettaa niin perkeleesti, että mä todella häpeän tätä pömpöttävää vatsaani. Litisty, ole kiltti.
Kaipaan rakkautta, sitä tunnetta että joku oikeasti välittää ja tarvitsee mua. Ja tiedän, että mulla on paras ystävä, joka rakastaa mua ja välittää musta. Mutta tarvitsen jonkun, joka jollain kierolla tapaa omistaa mut, mutta ei tietenkään kirjaimellisesti. Haluan käpertyä kainaloon ja itkeä itseni uneen. Olen valmis, ota mut.

Ja koska tämä perkeleen 50 on näköjään niin vaikea ylittää pysyvästi ettei jojoa pikkusenkaan sen yli niin asetinpas tässä sitten joka kilolle "palkinnon" ensin tuohon 45 saakka, paaston aikana pudonnutta painoa en laske. Sitten vasta kun ei heti nouse yli.
49 - kirppikselle
48 - uusia sieviä alusvaatteita ♥
47 - "hemmotteluilta" itsekseni
46 - saan juoda yhden jäälaten hyvässä seurassa
45 - napakoru & uudet bikinit

Sanoit, että olen kaunis, että olen laiha. Katso kulta peiliin. Olen norsu ja sinä keijukainen.

~leah

1 kommentti:

  1. voi kun minäkin on kaivannu jonkun kainaloa jo pitkään, pitkään aikaan.

    siul on muuten ihan kiva blogi :) alotin just tänään lukea. pidä vaan mielessä, ettei yksittäinen pieleenmennyt paasto tarkota, ettet pysty enää koskaan paastoo kunnolla. huominen on uusi päivä ja uusi päivä onkin uusi mahdollisuus. ^_^

    VastaaPoista