Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Keskiviikko


Ah miten huonosti syömiset voi mennä, vaikka motivaatiota on kuinka. Laskeskelin tuossa päiviä ja määriä, mulla tulee kiire. Ens viikolla alkaakin tehokas liikuntaohjelma & minimaaliset kalorimäärät, joten ehkä saisin ajoissa tuloksia.
Jaksan edelleen olla ihan järkyttävän rakastunut tuon vartaloon, se on niin kapea. Hauras, luinen ja kaikin puolin täydellinen. Ja mitkä ripset, eieiei, olen myyty. Tunnen olevani järkyttävä norsu.

Olin menossa tänään lähettämään myös työhakemusta, mutta oho, se hakuaika olikin mennyt umpeen. Olin katsonut sen väärin ja arvatkaapas vain, harmittaako. Tartten rahaa, koska mulle olisi luvassa auto. Lisäksi jos tästä kehkeytyy jotain, niin matkustelu tulee kalliiksi.

Elän loppuviikon kahvilla & tomaattikeitolla.

Ota mut, olen valmis.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti