Tiistai

Every 40 seconds, somebody dies by suicide.

~leah

Sunnuntai

50,4kg BMI 18,5

Mitä ihmettä? Mun paino ei ole noussut, päinvastoin. Silti mun olo on pyöreämpi kuin aikoihin. Musta tuntuu siltä ja näytänkin siltä.

Wake me up. I'm living a nightmare.

Mun olo on kamala. Mua ei hymyilytä hyvätkään asiat. Fiilis on nollassa tai miinuksen puolella. Onko mun elämällä muuta tarkoitusta, kun tämä ainainen kärsiminen ja itkeskely? Eilen mä todella olin päästämässä irti tästä kaikesta, olin sitä lähempänä kuin koskaan ennen. Mutta sitten muhun iski pelko siitä, että jos en onnistukaan niin kuin olen suunnitellut? Mulla täytyy olla plan B, sitten olen valmis.

Mulla on ikävä.

~leah

Lauantai [sunnuntai]



Mä olen lihonu. Tiedän sen astumatta edes vaa'alle. Mun reidet on pyöreät ja vatsa pömpöttää. Join vain kupillisen kahvia ja söin munariisipasteijan sekä muutaman karkin. Ne karkkit ja pasteija oli liikaa. Ihan liikaa. Vihaan itteäni, mulla ei ole mitään itsekuria. Enkä saa kaivettua lenkkitakkia ja -tossuja ilman, että äiti herää.

Katsoin tänään leffan. Se oli pitkä ja täynnä viisaita ajatuksia ja pohdintoja. Koko sen leffan ajan mä mietin mun omaa elämää. Mitä mä siltä haluan ja mitä mä siltä saan. Haluan onnea, mutta mitä se on? Kuinka voin olla onnellinen, kun en tiedä kuka olen ja vihaan sitä, joka tunnen olevani.

Kaikkein eniten tässä elämässä pelkään yksin jäämistä. Ja koko ajan menen enemmän ja enemmän siihen suuntaan, yksinäisyyteen.

Mun pitäisi olla onnellinen, kun ystävät alkavat seurustella. Mun pitäisi osata tukea niitä, kun ne eroavat. Mutta mä en pysty. En pysty katsoa ihmisiä, jotka pitää toisiaan käsistä kiinni. En ihmisiä, jotka rakastavat. Se on asia, jota en ole kokenut; olla rakastettu.

Säkin hylkäät mut päivä päivältä. Tuskin puhutkaan mulle enää kohta.

~leah

Tiistai

En uskalla astua vaa'alle. Tiedän että se valehtelee nyt. Tai se ei valehtele, mutta tää on tää sama juttu joka helvetin kuukausi. Nyt olen viisas, en punnitse pariin päivään. Mutta se ahdistaa. En todellakaan tiedä, missä mennään.

Mä failasin taas. Hiton herkut. Nostakaa jo niitä hintoja, niin mulla ei ole rahaa. Mulla ei tule kiusausta ostaa niitä. Muuten ruokis meni niin täydellisesti, mä hillitsin itseni.

Mun synttärit. Ne lähestyy päivä päivältä, ja mua ahdistaa. En halua taas olla vanhempi. Haluan kasvaa toiseen suuntaan. Olla huoleton pieni minä. Musta tuntuu, että petän mun äidin luottamuksen. Jonkun täytyy mennä pieleen, kuten aina. Ja sitä luottamusta mä en halua pettää, en ikinä.

Ole kiltti, ota mut syliin.

~leah

Maanantai

I'm too tired to care, i give up now.

But remember, i love you.

~leah

Lauantai

50,6kg BMI 18,6

Miten paljon ihminen voi vihata itteänsä? Toivottavasti ei enää hirveän paljon tätä enempää, en kestä. Mun kroppa ei pienene millään. Se vaan paisuu joka kerta, kun katson peiliin. Vaaka jumittaa samoissa numeroissa, vaikka vatsa ja jokainen lihas kropassa huutaa ruokaa. Kun juon vettä, voin melkein tuntea kun se valuu vatsan pohjalle ja jää sinne vellomaan. Turvottamaan.

Mun on pakko päästä eroon näistä pyöreistä reisistä, pullottavista pohkeista ja roikkuvasta vatsasta ennen kun ne pistää mut uimaan. Ennen kun kukaan näkee mua vähissä vaatteissa. Ennen kun mä olen valmis vajoamaan.

Mä en onnistunut paastossa.

Kohta on joulu, siihen on pikkuisen päälle kuukausi. Kaikki kaupat pursuaa jo joulukoristeita ja niissä soi joululaulut. Mua ahdistaa joka päivä mennä niiden ohi, läpi. Tahdon nukkua joulun yli. Se on liian lämmin ja pehmeä.

Näen kuinka sä kärsit. Etkö voisi vain päästää irti? Sun olo helpottaisi. Vaikka sä et koskaan tarttuisi mun käteen, mutta nyt sä kärsit. Ja mä kärsin kun katson sitä.

~leah

Keskiviikko part 2

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä.

~leah

Keskiviikko

50,6kg BMI 18,6

En oikeastaan meinannut uskoa, kun katsoin vaakaa. Olin täysin varma, että painoa on tullut lisää. Tällä viikolla en ole muuta tehnyt kun failaillut syömisissä. Kroppa on huutanut apua treenatessakin jo niin nopeasti, että en ole pystynyt kuluttamaankaan tarpeeksi.

Kaiken muun lisäksi olen jälleen sairaana. En ole jaksanut juurikaan nostaa takamusta tänään sohvasta, mutta en paljon mitään ole syönytkään sitten. Silti ottaa tää päähän, tänään piti päästä lenkille ennen pakkasten tuloa.

En saa sua mielestäni.

~leah

Maanantai

50,7kg BMI 18,6

Se ei ole laskenut. Mutta ei se ole noussutkaan. Mua ahdistaa. Tän päivän piti mennä hyvin, mun ei pitäny enää failata. Mun piti pystyä paastoon. Mutta mä sorruin niiden silmäparien vahtiessa, mun oli pakko. En pysty paastoamaan kuin lomilla. Epäreilua. Mutta menen sitten vähäisellä linjalla enkä todellakaan fuskaa enää liikkumisissa, en ikinä.

Ajattelin hankkia salikortin. Sillon mulla ois joku, mikä potkisi persauksille ja pistäisi mut tekemään jotain. Kun on maksettukin, eikä mulla ylimääräistä rahaa ole.

Mulla on ikävä sua. Voinko tulla sinne? Vieläkö otat mut yhtä hyvin vastaan kuin viimeksi?

~leah

Sunnuntai

50,7kg BMI 18,6

Olen ihmeissäni, en ole lihonut vaikka on viikonloppu. Päinvastoin. Huomenna mennään sitten paastoten, ja ensi viikko. Oon tajunnut epäonnistuneeni tässä elämässä oikein kunnolla, ihan kaikessa. Mutta tässä mulla on tavote ja aion saavuttaa sen. Musta tulee hento ja kaunis.

Ja hei pointsit mulle, sorruin ja se on nyt sitten suunta kohti psykiatria. Tässä ei pitänyt käydä näin, mutta kävi kuitenkin. Hymy ja pieni vale, kyllä mä siitäkin selviän ja saan vakuuteltua jälleen, että olen täysin okei.

Sä et todella välitäkään ollenkaan? Puhut mulle niin kiltisti ja sanot asioita, mutta etkö sä sitten tarkoitakaan niitä?

~leah

Lauantai

50,8kg BMI 18,7

Se todella laski, vihdoinkin. Jotenkin jo uuden kilon puolella oleminen tuo hetkeksi lohtua. Mutta todella vain hetkeksi. Nyt on päästävä sen paremmalle puolelle. Lähemmäs tavoitetta.
Mutta suunnittelin sitä paastoa ensi viikolle ja nyt tuntuu etten osaisikaan toteuttaa sitä. Mutta aion kyllä yrittää. Erittäin vähäisellä linjalla ainakin täytyy mennä. Sain kuitenkin enemmän uskoa itseeni, koska se on 400g vähemmän kuin eilen. Se on melkein puoli kiloa. Toisaalta se on hyvin vähän.

Sorruin eilen, tein tyhmiä. Nyt saan kohdata typeryyteni, kiitos.

~leah

Perjantai

51,2kg BMI 18,8

Olen jumissa! Paino ei muutu miksikään, tämä on ahdistavaa. Syön paljon - pysyn. Syön vähän - pysyn. Haluan painoa alaspäin, eikä se onnistu näin. Mutta en jaksa juuri nyt edes pohtia painoani. Mun pää hajoaa muuten, muista syistä. Tajusin, että olen yksin. Koko ajan vain enemmän. Kohta mulla todella ei ole ketään. Eikä tämä auta, että mulla on paha olla jatkuvasti.

Sinäkin hylkäsit mut.

~leah

Torstai

51,2kg BMI 18,8

Mikä tässä on, että en onnistu? Paino junnaa tuossa samassa, +/- 200g. Hienoisena onnistumisena pidän sitä, että se ei ole noussut pahemmin. Mutta ei se ole mikään onnistuminen!
Ja muutoinkin taas ollaan tässä vaiheessa, kun hyvät hetket ei tunnu enää hyviltä, en innostu mistään, en jaksa edes ryhtyä mihinkään. Takaraivossa vaan hakkaa, että ei tämä elämä tästä paremmaksi muutu ja ala painua jo. Mitä mä enää edes odotan? Jotain ihmettä vai?

~leah

Tiistai

51,3kg BMI 18,8

En kestä. Olen lihonu. Se on juu 100g, mutta suunta on täysin väärä. En tietääkseni pahasti failaillut, mutta näköjään jossain meni vikaan. Ja tänään tajusin mikä, failasin taas. Söin vaikka ei pitäny.
Tän postauksen jälkeen mun täytyy lähteä tekemään kuntopiiri eikä mitenkään löysäillen. Mun täytyy herätä aamulla aikaisemmin, jotta ehdin tehdä sen taas. Tästä täytyy tulla taas tapa. Olen onnistunu ennenkin, miksi en nyt?

Tajusin myös äsken, että toivottavasti tätä ei kukaan tuttu koskaan mistään löydä. Yhtään lukijaa tällä blogilla ei ole, joten olen toistaiseksi tyytyväinen. Eikä kommentteja. Mutta jos siellä joku lukee, niin ilmoita itsestäsi?

Ja hei, kohta en enää onnistu tässä leikissä. En osaa olla enää vain ystävä. Mutta en voi olla muuta. En saa susta selvää.

Sunnuntai [ maanantai ]

51,2kg BMI 18,8

Nyt kävin sillä vaa'alla, eikä se ollutkaan niin suuri järkytys. Luulin lihoneeni, vaikka varmaan eilen vaaka olisikin näyttänyt ikäviä lukuja. Mutta tämä oli helpotus. Silti mun vauhti on säälittävää kuin mikä, voi minua.
Tein kuitenkin vakaan päätöksen paastosta viikon päästä, joten kyllä tämä tästä.

Paskoin paikkani eilen lenkillä, tänään en ollut lenkkikunnossa mikä sai mut kiehumaan. Jotenkin sitten lohdutin itseäni pullapalasella, ei näin! Muuten en pahemmin tänään olekaan failaillut. Huomenna töihin, eih!

ps. Oletko sokea, vai olenko minä sokea? Haluan tietää mitä ajattelet, kannattaisiko mun vaan antaa sunkin olla kuten muiden ennen, vai oletko oikeasti erityistä. Sellaista, josta uskaltaisin pitää kiinni etkä tuottaisi sitten pettymystä?

~leah

Lauantai

xx,xkg BMI xx,x

En uskalla astua vaa'alle. Musta tuntuu, että olen onnellisempi kun en vilkaise sitä nyt. Olen juonut liikaa, olen ihan turvoksissa. Ne numerot vain masentaisivat, vaikka tiedän tämän olevan totuuden karttamista.
Eilinen meni ihan pieleen, söin paljon enemmän, mitä olin suunnitellut. Hyi olkoon.

Mulla on yksinäinen olo. Kaikki on viihteellä, istun yksin kotona ja tuijotan leffoja. Kävin vain 3km lenkillä, koska korvia paleli julmetusti ja sormista lähti jo tunto. Pitääkö jo alkaa toppautua, että tarkenee mennä lenkille? Huh huh.

Ajattelen sua ja toivon että olisit täällä, juuri nyt. Sulje mut sun syliin ja pidä lähellä, olen kokonaan sun.

~leah

Torstai part 2

51,3kg BMI 18,8

Feilasin, pahasti. Söin kaikkea läskiä, rasvaista. Huomisen menen kevyellä linjalla, kuten ensi viikon. Sitten paastoan. Enkä aio paastoamisen jälkeen retkahtaa ja mättää ruokaa naamaan, kuten useimmilla kerroilla on käynyt.
Olen koko päivän pelannut ps2 Harry Potteria, osasta mulla ei ole hajuakaan. Silmät seisoo päässä ja mua suoraan sanoen etoo tämä laiskottelu.

Huomenna alkaa viikonloppu. Ja viikonloput todella ahdistaa mua. Täällä on joku koko ajan vahtimassa, kysymässä. En itse pääse laittamaan ja vaikuttamaan ruokiini. Inhoan yhdessä syömistä, kuin oltaisi onnellinen ehjä perhe. Sitä meistä ei tule enää koskaan ja kyllä sen kaikki täällä tietää.

~leah

Torstai

51,3kg BMI 18,8

Liian hidasta, en etene. Jos laihdun päivässä 100g, se on säälittävän vähän. Se on onnistumisesta kaukana.
Mulla on vapaapäivä, mutta en voi mennä lenkille. Tämä on epäreilua. Mut pakotetaan istumaan kotona, lihomaan. Mua vahditaan, jokainen suupala pistetään merkille. Painukaa helvettiin, tämä on mun elämä! Ja haluan elää sen laihana.

Kun olen laiha, olen kaunis. Onko kiellettyä olla kaunis? Kukaan ei voi pitää mua kauniina, ennen kuin itse pidän itseäni kauniina.
Mun täytyy saada paino putoamaan, nopeammin.

~leah

Keskiviikko

51,4kg BMI 18,9

Mun on pakko saada kontrolli takaisin. Ihan pakko. Haluan tuntea itseni taas keveäksi ja hennoksi. Hauraaksi. Askeleet eivät tömähtele lattiaan. Täydellistä.

Nyt mun on ollut pakko syödä. Kaikki vahtii mun ruokia ja huomaa, jos yritän luistaa. Mua ahdistaa, kun en voi päättää omasta elämästänikään enää. Mutta siihen tulee muutos. Kohta voin taas aloittaa sen.
"Söin jo", "ei ole nälkä", "mulla on huono olo". Tiedän, että niin ei kuuluisi tehdä, mutta mun on pakko. Haluan olla kaunis. Haluan, että joku välittää musta.

Mua ahdistaa muukin kuin paino. Ihastuin viimeksi yli vuosi sitten. Mutta nyt kävi niin. En tiedä rakastanko vai vihaanko tätä tunnetta, kun vatsassa kutkuttaa sun ajatteleminen. Kun muistelen sun kosketusta ja sitä, kun maattiin ihan vieretysten. Silti olet niin kaukana ja yksinkertaisesti en koskaan voi sua saada itselleni. En edes melkein.

~ leah