Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Sunnuntai



50,4kg BMI 18,5

Mitä ihmettä? Mun paino ei ole noussut, päinvastoin. Silti mun olo on pyöreämpi kuin aikoihin. Musta tuntuu siltä ja näytänkin siltä.

Wake me up. I'm living a nightmare.
Mun olo on kamala. Mua ei hymyilytä hyvätkään asiat. Fiilis on nollassa tai miinuksen puolella. Onko mun elämällä muuta tarkoitusta, kun tämä ainainen kärsiminen ja itkeskely? Eilen mä todella olin päästämässä irti tästä kaikesta, olin sitä lähempänä kuin koskaan ennen. Mutta sitten muhun iski pelko siitä, että jos en onnistukaan niin kuin olen suunnitellut? Mulla täytyy olla plan B, sitten olen valmis.

Mulla on ikävä.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti