Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Maanantai


50,7kg BMI 18,6

Se ei ole laskenut. Mutta ei se ole noussutkaan. Mua ahdistaa. Tän päivän piti mennä hyvin, mun ei pitäny enää failata. Mun piti pystyä paastoon. Mutta mä sorruin niiden silmäparien vahtiessa, mun oli pakko. En pysty paastoamaan kuin lomilla. Epäreilua. Mutta menen sitten vähäisellä linjalla enkä todellakaan fuskaa enää liikkumisissa, en ikinä.

Ajattelin hankkia salikortin. Sillon mulla ois joku, mikä potkisi persauksille ja pistäisi mut tekemään jotain. Kun on maksettukin, eikä mulla ylimääräistä rahaa ole.

Mulla on ikävä sua. Voinko tulla sinne? Vieläkö otat mut yhtä hyvin vastaan kuin viimeksi?

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti