Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

torstai 11. marraskuuta 2010

Torstai


51,2kg BMI 18,8

Mikä tässä on, että en onnistu? Paino junnaa tuossa samassa, +/- 200g. Hienoisena onnistumisena pidän sitä, että se ei ole noussut pahemmin. Mutta ei se ole mikään onnistuminen!
Ja muutoinkin taas ollaan tässä vaiheessa, kun hyvät hetket ei tunnu enää hyviltä, en innostu mistään, en jaksa edes ryhtyä mihinkään. Takaraivossa vaan hakkaa, että ei tämä elämä tästä paremmaksi muutu ja ala painua jo. Mitä mä enää edes odotan? Jotain ihmettä vai?

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti