Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Sunnuntai



50,7kg BMI 18,6

Olen ihmeissäni, en ole lihonut vaikka on viikonloppu. Päinvastoin. Huomenna mennään sitten paastoten, ja ensi viikko. Oon tajunnut epäonnistuneeni tässä elämässä oikein kunnolla, ihan kaikessa. Mutta tässä mulla on tavote ja aion saavuttaa sen. Musta tulee hento ja kaunis.

Ja hei pointsit mulle, sorruin ja se on nyt sitten suunta kohti psykiatria. Tässä ei pitänyt käydä näin, mutta kävi kuitenkin. Hymy ja pieni vale, kyllä mä siitäkin selviän ja saan vakuuteltua jälleen, että olen täysin okei.

Sä et todella välitäkään ollenkaan? Puhut mulle niin kiltisti ja sanot asioita, mutta etkö sä sitten tarkoitakaan niitä?

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti