Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Lauantai

xx,xkg BMI xx,x

En uskalla astua vaa'alle. Musta tuntuu, että olen onnellisempi kun en vilkaise sitä nyt. Olen juonut liikaa, olen ihan turvoksissa. Ne numerot vain masentaisivat, vaikka tiedän tämän olevan totuuden karttamista.
Eilinen meni ihan pieleen, söin paljon enemmän, mitä olin suunnitellut. Hyi olkoon.

Mulla on yksinäinen olo. Kaikki on viihteellä, istun yksin kotona ja tuijotan leffoja. Kävin vain 3km lenkillä, koska korvia paleli julmetusti ja sormista lähti jo tunto. Pitääkö jo alkaa toppautua, että tarkenee mennä lenkille? Huh huh.

Ajattelen sua ja toivon että olisit täällä, juuri nyt. Sulje mut sun syliin ja pidä lähellä, olen kokonaan sun.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti