Mulla on kunnon epäonnistuja-ahdistusfiilis just nyt. Toi tyrkytti mulle aamupalaksi pienehkön banaanin ja intoilee nyt pannarin tekemisestä ja leffaillasta, kun möläytin etten ole lähdössä minnekään. Nyt en osaa sanoa mitenkään kauniisti enää ei, koska se on ihan innoissan. Jes! Oon syöny tänään sen banaanin & yhden annaksen piparin ja vettä. Enkä todellakaan ole syömässä mitään muuta, jos toi todella tekee sitä pannaria ja oikein vahtimalla vahtii että otan sitä - ja syön kans.
Oon suunnitellu nyt kun koulu taas alkaa, että kotiin tullessa kävelen ensin kiertoreitin pysäkille ja otan bussin, joka vie mut 4km päähän kotipysäkistä (vaihtoehtona 200m päähän jättävä). Näin mulla tulee sit ees 6km käveltävää koulumatkoista päivittäin, jotka tulee käveltyä reippaasti.
Kouluruoka on helppo skipata, sitä ei kukaan edes ihmettele kun vilkaseekaan mulle tarkoitettuja pöperöitä.. Onneksi.
Mutta meen tekemään lihassarjan x 2 ennenkuin istahan kattomaan sitä leffaa, toivottavasti ilman pannaria.
~leah
// EDIT: Ei leiponut pannaria, söin kyllä n. 100g mansikoita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti