Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Sunnuntai

Ahdistus mun sisällä kasvaa päivä päivältä, alan ihan oikeasti olla loppu. Pengoin laatikoitani ja lopulta löysin haluamani. Haluaisin niin olla varma ja valmis, että mikään ei oikeasti menisi vikaan.

Aamulla herätessä mua väsytti älyttömästi. Otin cofitabseja kolme ja join vettä ennen aamujumppaa. Tän päivän piti olla vesipaastolla. Kuitenkin kun olin menossa alakertaan katsomaan leffaa ja hain keittiöstä vettä, pyörryin sinne keittiön lattialle. En tehny asialle mitään ja menin katsomaan sitä leffaa vesilasilliseni kanssa. Kuitenkin mua rupes oksettamaan siinä ja nousin lähteäkseni vessaan, puolessa välissä matkaa pyörryin taas. Onneksi olin yksin kotona koko aamun ja aamupäivän. Hautasin kuitenkin idean vesipaastosta ja hain desin jogurttia ja pikkasen muroja. Syömisen jälkeen mun olo vähitellen helpotti. En kuitenkaan uskaltanut treenailla tänään enempää, vaikka niin suunnittelinkin. Olen lepäillyt.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti