Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Sunnuntai


Aamuturvotus oli ihan järkyttävää. Kauhistuin oikein. Eikä siis vaa'an lukemat vaan miltä se näytti. Sais loppua koko menkat, ei kestä. Kaikki suunnitelmat kusahti, mutta onneksi olin päättäväinen ja järjestelin uusia.
Nyt on paaston ensimmäinen päivä kunnialla takana, päivän saldo on 2kcal yhdestä purkasta sekä sitten ihan vain vettä. Enkä ole pyörtynytkään! Vihdoin tää kroppa on taas tottunut tähän, enkä tarvii mitään 34563456kcal että pysyn tolpillani.
Ostin taivaalliset kengät ja olin vähällä ratketa salaattiin. Se näytti niin hyvältä ja hirveä nälkä. Jätin sen kuitenkin onneksi väliin. Teki mieli ostaa myös tavoitevaate, johon mahtuisin sitten vasta tiputettuani painoa. En kuitenkaan löytänyt mitään tooodella ihanaa, joten en sitten käyttänyt rahojani sellaiseen.

Anna pusu.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti