Oon failannu niin pahasti, että mua oksettaa. Silti olen viimeiset kolme päivää tuntenut itseni elävämmäksi kun varmaan moneen vuoteen olen hetkeäkään ollut. Mä olen nauttinut siitä mitä mulla on, viettänyt aikaa ystävien kanssa - ja syönyt. Eilen kuitenkin tuli stoppi vastaan, kun istuttiin ystävien kanssa ruokapöydässä. Olisin voinut vajota maan alle tuijottaessani sitä lautasta. Tajusin, miten helvetisti olen syöny viimeisten päivien aikana.
Tänään sitten söinkin taas sen 1dl riisiä ja hitusen tonnikalaa, vähemmän kuin edellisellä kerralla kun tänne kirjotin. Join vettä ja sorruin yhteen pipariin. Huomenna on kuitenkin edessä treenipäivä, koska olen yksin kotona eikä kukaan ole estelemässätai yllättämässä mua. Ja mä en syö, en enempää kun 400kcal.
Juuri kun uskottelin itselleni, että näin on varmasti parempi, sun piti alkaa söpöstelemään. En mä voi päästää susta irti. Olen kohta heikompi kuin koskaan ennen sun kanssa, sanon kohta jotain, mitä kadun myöhemmin.
~leah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti