Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

torstai 6. tammikuuta 2011

Torstai



Tarvitsen ystävän, joka kannustaa mut tavoitteeseeni. Pullantuoksuiset tai 'sinä olet jo täydellinen' -ystävät ei ikävä kyllä kannusta mua tässä asiassa, vaikka muuten niin ihania ovatkin.
Joku saisi lähteä mun kanssa salille, koskä päätin vihdoin hankkia sen salikortin. Vaikka se vaatiikin mun vähistä varoistani liikaa.

~leah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti