Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

torstai 27. tammikuuta 2011

Torstai


Ei mulla tässä muuta, kun että fail fail fail. Eikä vaan ruoan ja liikunnan kanssa vaan noin muutenkin. Oon laiminlyöny kaikki velvollisuuteni ja rikkonut jokaisen lupaukseni, mitä vain mieleen tulee. Nostakaa nyt ihmeessä hattua.

Huomenna on mitä luultavimmin tiedossa pakkosyöttöä, vaikka koitan vielä kaikin keinoin sitä estää. Yritän aloittaa paaston huomenna, mutta viimeistään lauantaina. Tosin sekin voi vielä kusahtaa mikäli huomisesta tulee pakkosyöttöpäivä. Viimeistään sunnuntai on ensimmäinen paastopäivä, ja paastoan niin kauan kuin kroppa millään vain kestää. En hitto sentään anna itseni näyttää niin heikolta, että mua ruvetaan syöttämään taas väkisin ja raahataan vaakaa naaman eteen, että mikä tässä nyt mättää.

Mutta kaikkein mieluiten vetäisin noi napit naamaan ja nukkuisin ikuista unta. Odotan edelleen vaan sitä täydellistä hetkeä, kun mikään ei voi mennä vikaan..

~leah

[ 23 lukijaa jo, kiitos ihanat! ♥ ]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti