En tiedä, mikä mua pidättelee täällä enää, olen miettiny sitä koko päivän taas. Oikeastaan koko viikon, mutta tänään en muuta ole tehnytkään. Mä näin, kuinka mä satutan mulle rakkaita ihmisiä enkä todellakaan kestä katsella sitä enää. Mulla on paha olla ja mun takia niilläkin on. Missä järki? Sitä minäkin.
Mutta mua pidättelee täällä enää pelko. Ei kivusta tai luovuttamisesta vaan siitä, mitä tapahtuu jos en onnistukaan, mutta en täysin epäonnistukaan..
Tää päivä meni vituiks sitten syömisten osalta. Aamu meni hyvin ellei jopa loistavasti, sitten nukuin päikkärit ja olo oli niiden jälkeen niin heikko etten enää osannut ajatella mitä tein - ja mä söin ja söin ja söin ja söin. Mutta mä en osannutkaan oksentaa. Mitään ei tullut ulos. Epäonnistun jo siinäkin.
Älä sittenkään halua mua, mä en tarjoa sulle mitään iloa.
~leah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti